sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Laura Parkkinen raportoi Ranskasta

Ranskan kulttuuri on muuttumassa: yksityiselämää käytetään hyväksi poliittisten päämäärien saavuttamiseksi ja samalla julkisuuden ja yksityisyyden rajat hämärtyvät. Maahan on syntynyt räikeä lööppilehdistö eikä rakastajattaria enää pidetä vain osana maskuliinista kabinettikulttuuria.

Näin kirjoittaa Laura Parkkinen, joka valmistelee väitöskirjaa poliittisesta puhunnasta Ranskassa ja Suomessa.

Viimeisin esimerkki ilmiöstä on presidentti Nicolas Sarkozyn ja hänen vaimonsa ilmoitus avioerosta. Sarkozyt ilmoittivat erostaan juuri nyt, kun vaalilupaukset tulisi lunasta ja maan talous pelastaa, Parkkinen raportoi.
  • Sarkozy esiintyi vaalikampanjan aikana yksinäisenä ratsastajana
  • Sittemmin juutalaissyntyinen presidentti alkoi korostaa katolisia perhearvoja
  • Hän esiintyi onnellisena ja rakastettuna perheensä keskellä
  • Se toi pehmeyttä ja lämpö kunnianhimoisen karriäärimiehen imagoon
Kunnianhimoinen Sarkozy palaa tämän jälkeen jälleen alkuperäiseen yksinäisen ratsastajan rooliin. Hän kanavoi tuhansien tunnot olemalla:
  • Haavoitettu
  • Lyöty
  • Loukkaantunut
  • Mutta niin inhimillinen
Mielikuvien käyttö poliittisena aseena haastaa toimittajat: miten he pystyvät erottamaan "todelliset henkilöt" roolien alta? Kuka kertoo totuuden, jos viestimet eivät sitä tee, vaan antavat poliitikkojen käyttää itseään hyväksi?

Kuuluuko kenenkään paljastaa, että kulissit eivät ole kunnossa ja kauniit lavasteet kalisevat onttouttaan?

Mitä yhtymäkohtia tällä on yritysten ja alueiden johtamisessa? Sarkozy pariskunnan huolella rakennettu julkisivu tarjosi kuvaa unelmaliitosta ja menestyksekkäistä Ranskan Kennedyistä, vaikka taustalla leiskuivat valtavat riidat.

StoraEnson rajut saneerausuutiset tarjoavat mietittävää suomalaisille taloustoimittajille. Uusi Karvinen möi alta aikayksikön virheinvestoinniksi osoittautuneet Amerikan tehtaat. Aikoinaan StoraEnson entisen johdon (Esa Härmälä) tervehdittiin rohkeana tekona.

En muista lukeneeni analyysejä, jotka olisivat ennakoineet tulevaa. Taloustoimittajat ovat nyt vuorostaan Karvisen talutuksessa. Kirvesmiestä kunnioitetaan. Hän ei lupaa muutosta parempaan, vaan ennakoi uusia leikkauksia.

Poliitikosta on Ranskassakin tulossa julkkiksia. Heidät esitellään yksityiselämän kautta. Heidän lemmikkinsä ja rakkaansa tunnetaan paremmin kuin heidän ideologiansan. He esiintyvät mielellään muiden julkkisten kanssa ja kättelevät tv-tähtiä.

Kuvaan kuuluu, että glamouria henkivän julkisivun ja politiikan roolin takaa löytyy "todellinen minuus", aito ihminen, joka koskettaa. Se paljastuu, kun poliitikko "avautuu" tekemällä harkittuja paljastuksia intiimistä elämästään: tällainen olen oikeasti.

Ideologioiden sijaan politiikkaa rakennetaan mielikuvilla, joilla yleisölle tarjotaan samaistumiskohteina. Kun asiasisältö ei ratkaise, on politiikka kykyä kanavoida tuntoja, kosketella ja aistia mielialoja.






Lähetä kommentti