torstaina, helmikuuta 21, 2008

Aluepolitiikka Uusiksi!


Uutta Aluepolitiikkaa!

Heikkoja signaaleja. Superministeri Pekkarinen tönäistään lumihankeen poliisin toimesta. Kemijärveläiset kapinoivat kepulaista pääministeriä vastaan. Suuret yritykset siirtävät toimintojaan halpatuotantomaihin kiihtyvällä vauhdilla. Hyväksykää tosiasiat! Pulinat pois.
Aho löysi ensiharvennuspuut!

Uusi Tuntematon Sotilas näytelmässä ammutaan kansakunnan kaapin päältä ikoneja kovilla. Taiteen keinot hirvittävät päättäjiä. Symbolinen listiminen ennakoi kuitenkin uuden inhimillsemmän politiikan alkua ja paluuta. Jokelan joukkomurhan jälkeen media heräsi meillä Internet aikaan. Tämäkin ennakoi vallan siirtymistä kansalaisten käsiin. Julkisuuden portinvartijat hätääntyivät.

Ihmisten tiedonnälkä pakotti lehti- ja mediatalot panostamaan sähköiseen tiedonvälitykseen. Jaikut, Ircit ja blogit esittelivät tapahtumien kulkua nopeasti ja tarkasti. Vähältä piti tilanteesta media selviää ehkä investoimalla sähköiseen pikaviestintään. Lööppijulkisuudesta parjatut iltapäivälehdet ovat olleet sähköisen viestinnän uranuurtajia. MTV 3 ja YLE ovat myös panostaneet vahvasti verkkoviestintään. Kauppalehti ja Taloussanomat ovat sentään leikissä mukana.

Politiikka on tahdon asia, opetti edesmennyt Olof Palme aikoinaan. Kemijärven esimerkki osoittaa, että alueilla ei enää uskota keskitetyn politiikanteon tahtotilaan ja osaamiseen. Lipposen valitsema Heinäluoma joutui lähtemään. Yhtäkkiä demareista löytyi kasapäin johtajakandidaatteja. Valtatyhjiöön tunkeutuu uusia toimijoita. Kahden ison ja vahvan miehen jälkeen tarjolla on miehiä ja naisia ikähaitarin laidasta laitaan.

Matti Vanhasen aika kuluu pääministerin persoonaan kohdistuvan “yksityisyyden suojan” selvittämisessä oikeudessa. Oikeuden päätettäväksi tulee, saako kertoa, millaisista perunoista poliittinen päätöksentekijä pitää, syödäänkö kynttiläillallisilla pizzaa; tekstariviestien pilkunvilausta. Seksikö? Eihän sellaista, hyi teitä.

Summan tehtaalla Haminassa siivousporukat siistivät tehdasta kuoleman lepoon. Kymenlaaksolaiset eivät ole lähteneet joukoittain barrikadeille, vaikka työpaikkoja on lähtenyt Voikkaalta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta kasapäin - ja ilmeisesti emme ole vielä nähneet kaikkea; metsäteollisuuden loppua?

Näille raukoille rajoille pääministerin “hän tanssi yli kesän raskausseikkailujen” ruotiminen ei tuo työtä eikä leipää. Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa ihmiset eivät ole koonneet voimiaan, surutyötä tehdään pienissä porukoissa. Kyyneleitä pyyhitään oman kodin seinien sisällä. Kaikilla ei kohta ole sitäkään suojaa. Mitä tapahtuu Kajaanissa ja Jämsänkoskella? Miten käy Uimaharjun?

Maailmankirjat ovat politiikan teossa sekaisin. Johtuuko ilmastomuutoksesta, että Meri-Kukka Forssius siirtyy vihreistä kokoomukseen? Kemijärveläiset eivät asetu ruotuun, jatkavat liukosellu-uhoaan. Paikallispoliitikot vaativat politiikan peluuttamista politiikkaan. Professori Dahl suosittelee biojalostamoa lappalaisille. Bochumin tapauksen seurauksena suomalaisia ei hyväksytty kirjamessuille Saksaan. Nokian (vesi)johto syötti kaupunkilaisilleen 63 miljoonaa litraa paskavettä (teknistä vettä). Hannele Pokka puhui Lappi - Lappland itsehallinnon puolesta. Lappi halua irtautua Kehä III sisällä olevasta pääkonttoreiden ja politiikan instituutioiden isäntävallasta.

Todistammeko näiden tapahtumine kautta vanhan, vanhentuneen, vanhasesta tulleen ilmeettömän “pahalta tuntuu, mutta ilmekään ei värähdä” politiikan kuoppaamista? Toistuvat tehtaiden kuolinilmoitukset johtavat vääjäämättä vanhentuneen tahdottoman, ilmeettömän ja tunteettoman politiikan lakkauttamiseen. Se joutaa jo kaatopaikalle. Pois silmistä, pois mielestä!

Vanhaselle buuattiin Lapissa, kun hän ehdotti panostuksia matkailuun ja Anaikaan. Näillä aloilla ei ole ylituotantoa, etelän viisaat uskottelivat. Tätä syöttiä “massaräyhääjät” eivät nielleet. Eilisen jälkeen asiat menivät vielä pahemmin umpisolmuun. Tehtaan johto uhaksi ajaa autoillaan rähisijöiden joukkoon. Poliisit filmasivat “rettelöitsijöitä” kuin banaanitasavallassa.

Vanhanen, Pekkarinen, Karvinen, Häkämies, Pesonen, Kallasvuo jne. eivät hymyile lehtikuvissa. “Management by Perkele” tekee paluuta, nyt eletään kovien kirvesmiesten aikaa.

Tunteita ei näytetä, armoa ei pyydetä, periksi ei anneta, tehtaat pilkotaan, työpaikat siirretään, tavallisten ihmisten tulevaisuuden toiveet silvotaan. Työttömiksi joutuneille ihmisille ei tarjota pienintäkään toivon kipinää.

Siitä vain, halki, poikki ja pinoon globalisaation hengessä, jokainen huolehtikoon itsestään. Suomalainen huvivointivaltio on rikkaampi, välinpitämättömämpi, ilmeettömämpi ja armottomampi kuin koskaan aikaisemmin.

Antaa mennä, kun alamäki alkaa! Ennustan, että kyyti muuttuu kylmemmäksi myös johtopaikoilla, mikäli ilmaston muutos (Global Warming) ei pelasta surumielistä huippujohtoa.

Hymyillään, kun tavataan!

Lähetä kommentti