sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Riemukkaan absurdia arkea sunnuntaina

Sateisella säällä työmoraali loistaa poissaolollaan, rohkenen kirjoittaa roskaakin kehnompia romaaninalkioita.

Olen vihdoinkin oppinut lukemaan tärkeitä tekstejä niin, että saan irrotettua niistä alituisia väärinkäsityksiä.

Vaikeaa tuotetta tai palvelua, jota kukaan ei tarvitse, voi markkinoida mainetta saaneen blogaajan kirjoituksilla, mutta hinta on sen mukainen.

Painottomat palvelut kiehtovat minua. Voin kirjoittaa näennäisen absurdeista mitättömyyksistä fagmentaarisia rähjäkomedioita. En piittaa, vaikka kilvan ystävät ja vihamiehet pilkkaavat piilomainonnallisia kompositioitani.

Kampin videoseinälle kirjoittaisin joka päivä juoruja pääkaupunkiseudun rähjäisimmistä asukkaista ja holtittomimmista poliitikoista. Saanko luvan? Koska aloitamme?

Kuvankauniista virtuaalisisareista välittäisin viksuja ja vilmaattisia kokovartalokuvaelmia yhtämittaisella videovirralla. Musiikkina hirveällä volyymilla: Pretty Woman.

Nopeus on yhteydessä jokapäiväiseen sykkeeseen. Optusformaattia iTraining väännän arabiaksi rautalangasta. 5T teoksesta en saanut kunnon otetta 23 vuoteen. Lepalla tein onnistuneen ihmiskokeen.

"No matter how hard we tried" innoitti minut tämän teoksen näpyttelemiseen painovirhepaholaisella varustetulla E71 kännykälläni.
Lähetä kommentti