Viimeksi vaalien ratkaisijaksi nousi kehittyvien maakuntien Suomi. Parin viikon kuluttua näemme, ovatko vaalien suunnannäyttäjinä köyhtyvien EU-valtioiden velkaisimmat? Tuleeko Suomen tulevaisuuden linjaksi Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian pelastaminen? Onko suomalaisen hyvinvointivaltion tehtävänä pelastaa saksalaisten ja ranskalaisten pulaan joutuneita pankkiireita?
Valtio velkaantuu yhä hurjaa vauhtia, mutta emme taida ehtiä tulevan eduskuntakauden aikana autettavien joukkoon. EU-keskustelun alle hautautuu kuitenkin kaikki muu. Poliitikkojen pitäisi keskittyä kotimaisten ongelmien ratkomiseen. Onneksi emme kuitenkaan vielä innostuneet Libyan demokratian vahvistamisesta Hornet-hävittäjillä.
Suomalaiset poliitikot kohtaavat lukuisia vakavia ongelmia välittömästi vaalien jälkeen. Leikkauslistoihin on pakko tarttua, verotuksen perkeleeseen on kajottava, yritystukia vähennetään, arvonlisäveroa nostetaan ja kyllähän eläkeikää nostetaan. Penskojen on pakko valmistua opinahjoista nykyistä aikaisemmin. Niille tyrkätään lisää vastuuta: elättäkää lapset, kouluttakaa ja pitäkää huolta mummoista ja vaareista, jotka hyväkuntoisuutensa takia eivät matkoiltaan ehdi haudan lepoon ennen kuin vuosien kuluttua.
Vaalikoneiden valintaehdotukset eivät isosti auta. Vastuu arjen pyörittämisestä ja velkojen maksamisesta on työssä käyvillä kansalaisilla. Toivotaan, että huoltosuhteen toisessa ääripäässä on paljon terveitä ihmisiä, koska muuten vastuunkantajien taakka kasvaa entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti