keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

Minä ja Mannerheim

mannerheim

Minä ja Mannerheim kohtaamme aikaisempaa harvemmin, koska asun niin kaukana maalikylästä. Viimeksi hän tuli minua vastaan hevosellaan Kiasman ja Postin kulmassa heinäkuun alussa.

Tänään luin hämmästyksekseni Hesarista, että Mannerheim onkin “musta mies” ja juuriltaan afrikkalainen. Olen nähnyt kuvia miehestä ja uskon tietenkin painettuun sanaan; kuin hullu kaurapuuroon.

Omien havaintojeni mukaan Gustaf oli mustavalkoinen paikallisen kyläkauppiaan seinällä, kun pikkupoikana tutustuin häneen seinälle kehystetyn taulun välityksellä.

Koulussa ja kirjastossakin oli Mannerheimin kuvia. Pikaisesti pohdittuna hän oli tärkeämpi kuin Jeesus. Jumalastahan kuvia on niukasti. Harva meistä on ollut hänen kanssa tekemisissä.

Kiasman edessä oleva Karl-Gustavin ihonväri on ruskea. Ruskealla ratsukolla hän on joka aamu liikkeellä.

Jeesusta esittävissä kuvissa ja elokuvissa näyttelee valkoinen mies, vaikka ymmärtääkseni yksikään ohjaaja tai maalari ei ole koskaan tavannut Herraamme livenä.

Sain 30.07.2012 postikortin Shri Lankasta, jossa  “Massive Buddha Image at Bahiravakanda Overlooking the Kandy Town – Shri Lanka” on ihonväriltään marmorinvalkoinen.

Maailma on kaunis ja värit tekevät siitä monikulttuurisemman. Koskahan norjalaisesta Breivikistä tehdään mustavalkoinen tarina, joka saa turskansyöjät pois tolaltaan?

Kuuntelin radikaali-Donnerin kommentin telkkarissa ja mietin, että vallankumousaatteet syövät lapsensa. Ei ole Jörkkä entisensä patakonservatiivisena. Harmi. Rotuoppineet vievät YLE:ltä lupamaksut ja kansakunnan kaapin päälle nostetaan entistä enemmän kipsistä veistettyjä hymypoikapatsaita. Harmi!

Lähetä kommentti