1980-luvulla auringonlaskuntoimiala metsäteollisuus käynnisti kampanjana SUOMI ELÄÄ METSÄSTÄ! Silloin savupiipputeollisuus miellettiin vanhanaikaiseksi, aikansa eläneeksi ja pölyttyneeksi.
Oli hienompaa rakentaa kauppakeskuksia, kylpylöitä, laskettelukeskuksia ja lomakyliä.
Kulutusjuhlaliikemiehet ja lainarahaa tyrkyttävät pankkiliikkeet päättelivät, että kuluttajat haluavat käyttää lisääntyvää vapaa-aikansa viihdeverstaissa, lomakeitaissa ja kauppakeskuksissa.
Niitä rakennettiin, joka niemeen ja notkelmaan. Rahaa sai maailmalta ja reaalivakuuksia ei tarvittu. Elettiin kuin viimeistä päivää. Parempi huominen odotti nurkan takana. Taviksetkin innostuivat kiinteistöistä. Kahden asunnon loukku nousi sanavarastoon vasta 1992 devalvaation jälkeen.
Lisääntyneestä vapaa-ajasta kyllääntyneille kuluttajille tarjottiin elämyksiä, ajankulua ja inspiroivaa tekemistä. Saimme Itäkeskuksen, Katinkullan, Levin, Kuusamon, Edenin kylpylän ja ties mitä ihanaa ja ainutlaatuista.
Kolmekymppiset pörssiyrittäjät ja liituraitajupit haaveilivat yritystensä myymisestä ja leppoisista eläkepäivistä 40 vuoden ikäisinä. Uljaan uuden kulutustaivaan ajautumista umpikujaan emme osanneet ennustaa.
Berliinin muuri kaatui! Neuvostoliitto romahti. 1990-luvun alussa "kulutusjuhla" päättyi kuin seinään, idänkauppa sukelsi, Suomi devalvoi ja lukuisat viihdekylpylät siirtyivät roskapankin haltuun ja hallintoon.
Sadattuhannet työikäiset saivat lopputilin, yrityksiä kaatui kuin heinää; monelle kilometritehtailijalle vapaa-aikaa on riittänyt näihin päiviin asti. Pitkäaikaistyöttömillä ei ollut varaa surffailla Kuusamon ja Levin rinteillä. Aika oli, mutta pikaluottoja ei ollut tuolloin tarjolla.
Nyt toivotaan, että vihaiset linnut ja kännykkäpelit nousevat taantuvan perusteollisuuden korvaajiksi. Lomareissut kuittaamme kännykkävipeillä. Mutta jossain vaiheessa tulee tälläkin kertaa maksun aika.
Hyvinvointivaltio on ja pysyy. Palkankorotuksista ja saavutetuista eduista emme luovu. Eläkeikää ei voi korottaa, kaivokset kiinni, telakat nurin, eletään velaksi välimerenmaiden esimerkin mukaisesti. Ei huolta huomisesta; elämä on tässä ja nyt!
Kymmenen miljardin vuotuinen lisävelkaa tekee 100 miljardia kymmenessä vuodessa! Vautsi, noinko äkkiä sitä saldoa kertyy? Hallitus istuu neljä vuotta. Siinä ajassa velka velan päälle lisäkuorrutuksen paksuus on 40 miljardia euroa.
Miten tämä tilanne korjataan? Kuka tekee päätökset? Kenen piikkiin laitamme rästit? Juppeja ei enää ole, onko maailman parhaiten koulutetulla kansakunnalla laskupäätä?
Miten selviämme velkakuplasta? Selitykseksi ei riitä, että muillakin rikkailla on velkaa (USA, Japani, Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Ranska, Belgia...)
Aikoinaan Suomi halusi identifioitua Pohjolan Japaniksi, nyt kannattaisi ryhtyä Skandinavian Kiinaksi. Kiina-ilmiö (teollistuminen) on tarpeen, jos haluamme pysyä menestyjien joukossa. Kurjuuteen vajoaminen onnistuu vaivattomasti nyt tarjolla olevilla elämäntapamalleilla.
Palatkaamme tehtaille töihin: tehdään pitkää päivää, vapaa-ajasta nauttimisesta napsimme muutaman lomaviikon. Tehdään töitä lauantainakin. Puhukaamme joukolla elinkeinorakenteen monipuolistamisen puolesta. Poliitikot eivät kuitenkaan rakenteita muuta. Tarvitaan tekoja!
Tarvitsemme suhdannesahoja ja peliluolia, viedään kaikkea, mitä maailma tarvitsee. Management by Perkele! on paikallaan. Vihaisia lintujakin on kaupan.
Meitä suomalaisia on vajaa promille maailman väestöstä. Lopetetaan selitykset vientimme suhdanneyliherkkyydestä. Täytetään Finnairin koneet tennissukkamiehillä. Salkkurouvia ja -neitejäkin tarvitaan kauppojen hieronnassa.
On varattava kännykalenterista laatuaikaa vanhojen kalavelkojen maksamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti