32-vuotias norjalainen tavoitteli symbolisesti edellisen suurlaman jälkipyykin sankarigalleriaan pukeutumiskoodia myöden. ABB koki oman surkean missionsa tärkeäksi ja teki tehtävänsä ilman omantunnontuskia; hymyssä suin. Adolf Hitler tavoitteli hänkin suuria, lopputuloksen tiedämme. Josef Stalin jatkoi Vladimir Leninin viitoittamalla tiellä ja tappoi miljoonia. Mussolini, Hirohito ja Franco elivät omissa harhoissaan, pakottivat alamaisensa sotaan. Veli veljeään vastaan taisteltiin myös Carl-Gustaf Mannerheimin Suomessa.
Miten tällaisten esikuvien ja äärinationalismin viitoittamassa Euroopassa voi syntyä tasapainoisia kansalaisia? Norjassa oli Vidkun Abraham Lauritz Jonsson Quisling. Jokaisesta maasta löytyy periaatteen miehiä, kiihkouskovaisia ja tappajasankareita pilvin pimein. Georg Bush ja Osama bin Laden ovat uuden ajan harhaanjohtajia, mutta samanlaista paskasakkia löytyy joka ilmansuunnasta. En suinkaan ymmärrä ABB:n tekoa: nyt jos koskaan olisi viisasta innostua sankarimyyttien purkamisesta. Teekutsuilla olisi syytä tarttua virkkuukoukkuihin ja keskittyä pannulappujen tekoon.
Rauhanomaisen Euroopan ja maailman rakentaminen ei onnistu, jos emme kykene katkomaan sairaita kunnioituksen siteitä menneisyyteemme. Näitä luottokortilla egoaan lannoittavia isänmaan toivoja löytynee lisää puutarha- tai maaviljelmiltä, jos emme saa katkeruuden kierrettä katkottua.
Suurmiesten aika on ohi: toivon pienten tekojen ihmisille entistä suurempaa roolia uuden Euroopan ja maailman rakentamisessa.
Toiveeni on turha, ontto ja toteuttamiskelvoton, mutta saahan meillä pieni on kaunista unelmien rakentajillakin olla toiveita paremmasta maailmasta.
En kaipaa ainuttakaan vahvaa johtajaa puikkoihin.
Eletään keskinkertaista tai tuiki tavallista elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti