Maailmankirjat sekaisin

Kapitalismi toimii huonosti lännessä. Barack Obmasta ei tullut pelastuksen evankelistaa, ei Batmania tai ihmemiestä. Talouden kehitys nilkuttaa USA:ssa ja Euroopassa. Kasvun merkit tulevat Kiinasta ja Aasiasta. Amerikasta ja Euroopasta nousee vain usvaista epävarmuutta. Kohta entisten siirtomaaisäntien on haettava kasvua Afrikasta.

BRIC on omituinen talousveturi, jonka pitäisi nostaa käppyrät kohti Kuusamoa. Minusta tuntuu, että maailmantalouden ennustajat ovat kaikki siirtyneet valehtelijoiden klubiin; on turhanpäiväisiä tietäjiä ja asioista täysin pihalla olevia.

Kukaan ei oikeasti osoita valaistua tietä uuteen maailmaan. Tätä minunkin näköalatonta marmatusta on KL blogien harvenevien lukijoiden pakko kestää.

Onneksi on ATK:n Timo Räty ja irtisanottu Hilkka Ahde. Tänään sain telkun kautta tietää, ettei heillä ole ollut  edes seksisuhdetta. Mitä hitto yhdistää akt:n ja aikuisten ihmisten seksuaalisuuden? Miksi kansalaisten pitäisi tietää, kuka makaan kenenkin kanssa? Onko uusmoralismi tulossa talousliberalismin tilalle suunnan näyttäjäksi? Tässäkö arvopohja, jota kaipaamme.

Hesarikaan ei tiedä maailman menosta yhtään mitään. Presidenttivaalien aikana sosiaalinen media ja iltapäivälehdet kertoivat ehdokkaitten sukupuolisista suuntautumisesta enemmän kuin ulkopolitiikasta, taloudesta ja Nato-suhteista.  Eläkeläisten puolueen tilalle on noussut epämääräinen SETA = Suomen Elinkeinoelämän Taloudellinen Alamäki.

Mikä ihmeen tietämättömyyden pilvipalvelu on noussut länsimaitten ylle? Eikö tolkun väkeä ja taloustieteilijöitä enää löydy mistään? Aikovat poistaa LEX Nokiankin tarpeettomana, kun suomalaisesta teknologiateollisuudesta ei enää löydy salattavaa.

Kuka löytää talouspolitiikan kiemuroista selvyyden? Leikkauslistat, kestävyysvaje, Kreikka, Portugali, Espanja, AKT, ATK, kuntaremontti, Finnair, Ilmarinen ja Oikeusministeriö.

En tiedä mistä tuulee, minne Golf-virta kulkee, mutta Vladimir Putinin aikana Venäjän BKT on kolminkertaistunut. Me suomalaiset tajuamme sen käydessämme “pumpulla” (at the pump). Maailmantalous tarvitsee enemmän öljyä ja bensaa kuin paperia ja sanomalehtiä.

Vihreän Kullan kansalaisena luotan edelleen WC-paperin tarpeellisuuteen. Sille  löytyy edelleen luonnollista kysyntää. Pakkauksiakin tarvitaan, jos McDonald's ja muut roskaruokalafkat pysyvät pystyssä.

Sanomalehdet voimme lakkauttaa, iltapäivälehtien lööpeissä on vain tissiä ja tussua. Päivälehtien tuoreimpana antina on, ettei Hilkalla ja Timolla ollut säpinää edes sängyssä. Tämä tietää huonoja aikoja etelän metialle.

Raha ratkaisee, poliisilta leikataan, AKT:ssä veikataan

Paatuneet rikolliset seuraavat silmä tarkkana aamutelkkarin lupausta poliisin määrärahojen leikkaamisesta. Lohdutukseksi iltapäivälehdessä kerrottiin, että kansanedustaja saa tulla juopuneena. Se ei mielestäni haittaa miljardileikkausten tekemistä. Edustaja Hakkarainen ehkä neuvottelee turvapalveluista moottoripyöräjengin kanssa.

Hilkka Ahde ei tule toimeen Timo Rädyn kanssa. AKT:ssä ei sallita sitä, että viestintäpäällikkö tulee töihin täydessä kännissä. Entisen puhemiehen vaimon potkuista on noussut valtava haloo. Nokia, Stora Enso, UPM ja moni muu ovat potkaisseet pellolle tuhansia ja tuhansia duunareita sekä kultakaulustyöntekijöitä. 

Media on hyväksynyt suuryritysten lomautukset ja irtisanomiset. Hilkan tapauksessa Suomen kaikista yliopistoista löytyy dosentteja, jotka tietävät, ettei ole menetelty oikein ja moraalisesti.

Timo Rätyä syytetään puhumattomuudesta, naama punaisena huutamisesta ja Management by Perkele soveltamisesta henkilöstöpolitiikassaan. Johan on helvetti, jollei Suomen merkityksellisimmän johtamismenetelmän soveltamista sallita ammattiyhdistysliikkeessä. AKT:n varapuheenjohtaja tuuppii mummoja kumoon humalapäissään, vetää äijiä turpaan ja painiin täydessä seilissä ravintolaillan jälkeen eri mieltä olevan kanssa. Kertooko tämä jotain läheisyyden ja rakkauden puutteesta?

Laulaja Virve Rostin lausunto taksitolpalla, ettei hän jumaloi Timo Rätyä, on kerrottu syyksi sille, että Puna-Hilkka joutui tarttumaan vetosalkkuunsa kahvaan ja lähtemään rakastamastaan duunista. Tiedotussodan tässä vaiheessa rouva Ahde pyörittää mediaa taidokkaasti.  Ammattitaidon puutteesta ei välttämättä ole kyse. Kemijärvi-liikkeen kannattaisi kääntyä Hilkan puoleen, kun siitä liimapalkin nyhräämisestä ei näytä tulevan pastaa eikä lastiakaan. Avustusta pukkaa TEM:istä ja Storan kassasta, silti koneita ei saada kunnolla pyörimään. Voittoisa strategiakin on hukassa pienpuumetsälöissä.

Paavo Lipposen tepastelu eduskuntatalon nurkilla olkalaukku kainalossa ja Stockan kassi kourassa on jäänyt Hilkan mediapelin varjoon. Harmi.

Maailmanrauha lähempänä kuin koskaan

Ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi vihdoin Hillary Clintonin. Rouva Clinton saattaa tulla Suomeen heti kun valta vaihtuu Suomessa ja Nato-myönteisempi Sauli Niinistö, Jenni ja koiransa saadaan linnaan. Parasta tapaamisessa oli, että arvon ministerit olivat maailman tilasta yhtä mieltä. Valtavia erimielisyyksiä ei ollut.

Ilmeisesti USA tai Israel eivät vielä hyökkää Iranin ydinrikastamoiden kimppuun. Naisille taataan tasa-arvo Afganistanissa, mutta ei vielä tiedetä, kenen kanssa. Syyrian presidentti pannaan jäähylle, jotta oman maan kansalaisten teurastus vähentyisi.

Pohjois-Afrikalle toivotaan kaikkea hyvää, ja etenkin Libyalle, ettei öljyn hinta nouse pirullisen korkeaksi. Suomi saneeraa puolustusvoimiaan, mutta joutuu kohta ostamaan uusia taistelukoneita. Amerikkalaiset ovat kauppamiehiä. Oletettavasti tykit ja ohjukset ovat Nato-yhteensopivia.

Venäjä, Venäjä, Venäjä on sadan kilometrin päässä talon nurkasta laskien. Onneksi meillä on hyvät suhteet sinnekin.

Pakkanen, Pressa, Putin ja Lumia

Suomen tämän hetken tärkein uutinen on mielestäni pakkanen. Korkeapainetta on riittänyt; kylmää kyytiä monta viikkoa. Mittari huitelee Sotkamossa aamusta toiseen yli – 30 C. Tällä viikolla – 37 C noteerattu.

Nokian Lumia on nyt tullut kännykkäkauppiaiden tupiin. Kesään mennessä tiedämme, onko laite mainoksen väärtti. Pörssikurssin kehitys kertoo, että Nokia + Microsoft tie kolmanneksi hevoseksi on yhä kuoppainen.

Osa venäläisistä ei halua Putinia presidentiksi, mutta hänet valitaan joka tapauksessa. Suomellekin valitaan huomenna Haloskan seuraaja. Virkaan valittaneen vähiten vastustettu vaihtoehto.

No, mitä tuleva presidentti tekee kansakuntamme hyväksi?

1. Hänen johdolla emme mene Natoon
2. Emme irtaudu EU:sta
3. Eurosta emme siirry Väyrysen toivomaan markkaan
4. Hyvinvointivaltio ei mene ihan romuksi, mutta lähemmäs päästään
5. Kuntien määrä ei saada alle sadan, mutta riitaa ja hammasten kiristystä riittää
6. EU:n pöytään ei tule toista lautasta
7. Presidenttimme ei pysty tuottamaan parempia säätiedotuksia

Muita aihepiirejä ei tule mieleen. Pitäisikö tulevalle pressalle keksiä jotain tähdellistä tekemistä?

Kingritsi voitti Georgiassa

Atlanta, Ga. asuva entinen duunikaveri on Newt Gingrichin kaveri. Juttelemme ajoittain syvästä etelästä ja raamatusta vauhtia ottavan republikaanin poliittisista asenteista ja kannanotoista. Pitääpä viritellä keskustelua Skypessä esivaalin edetessä. Gingrichiä ei voi luokitella perusdemariksi; hyvä Persu kuitenkin.

Kävin tänään äänestämässä. Lopullisen numerovalinnan tein vasta kopissa, koska numeroita ja nimiä en ollut yhdistänyt mielessäni aikaisemmin. Tein tietenkin oikean valinnan!

Kävin Atlantassa eka kertaa, kun pähkinäfarmari Jimmy Carter nousi presidentiksi 1970-luvun lopulla. Jimmy Carter on Syntynyt 1. lokakuuta 1924 (ikä 87). Isäni, toisen maailmansodan veteraani, syntyi 13.10.1921.

Uskon, että Carteria selvästi ateistisemmalla Otto Keitelillä on paikka taivaassa: muistan hänet hyvänä isänä, joka ei sallinut aseiden tuomista Keitelin huusholliin. Meillä ei ollut saumaa kylämme hirvi- ja metsästysporukoihin. Korttipeliä Otto-isä oli nähnyt niin paljon korsuissa, ettei suostunut edes Marjapussia pelaamaan, vaikka äitini Anna-Liisa innostui meidän kakaroiden ja naapureiden kanssa mielellään pelaamaan. Otto ei kieltänyt, teki vain muita juttuja, kun ryhdyimme korttia iskemään. 

Wikipedian mukaan Jimmy Carter on kotoisin pieneltä Plainsin paikkakunnalta (väkiluku 637 vuonna 2000) Georgiasta. Hän on ensimmäinen sairaalassa syntynyt Yhdysvaltain presidentti. Carter liittyi laivastoon ja palveli sukellusveneissä Atlantilla ja Tyynellämerellä. Isänsä kuoleman jälkeen 1953 Carter erosi laivastosta ja perusti Plainsiin maapähkinäfarmin. Carter oli syvästi uskonnollinen, ja toimi pyhäkoulun opettajana vielä poliittisen uransakin aikana.

Carterin veljellä oli muun muassa oma Kalja-merkki. Minulla on jossain arkistossa tallella Amerikasta ostama kaljatölkki, jonka kyljessä komeilee Jimmyn hulttioveli.

Uskonnolla on edelleen suuri merkitys Amerikan vaalikamppailuissa. “Hävittyään kuvernöörinvirkansa Carter ryhtyi pyrkimään presidentiksi. Hänen mahdollisuuksiaan demokraattisen puolueen esivaalissa 1976 pidettiin aluksi vähäisinä tunnetumpiin poliitikkoihin verrattuna. Presidentti Richard Nixonin eroon johtanut Watergate-skandaali oli kuitenkin tuoreessa muistissa ja äänestäjien luottamus poliitikkoihin oli alhainen. Tämä kääntyi valtakunnanpolitiikan ulkopuolelta tulleen, skandaaleissa ryvettymättömän Carterin eduksi, ja hänestä tuli esivaalien yllätysvoittaja” kertoo Wikipedia.

Jimmy Carterissa ja Matti Ahtisaaressa on paljon yhteistä: molemmat ovat yhden kauden presidenttejä, rauhanneuvottelijoita ja nobelisteja.

Newton Leroy Gingrich (s. 17. kesäkuuta 1943) on yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko. Hän oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies vuosina 1995–1999. Gingrich oli Time-lehden valinta Vuoden henkilöksi 1995, koska hänen johtamansa "Republikaanivallankumous" päätti demokraattien 40 vuotta kestäneen enemmistön edustajainhuoneessa.

Gingrich opetti historiaa University of West Georgia -yliopistossa Carrolltonissa vuosina 1970–1978. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1971. Hän on ollut naimisissa kolme kertaa ja hänellä on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja kaksi lastenlasta. Gingrich tuli baptistikristityksi opiskeluaikanaan, mutta liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 2009.

Ennustan Newtonista kovaa Barack Obaman haastajaa. Mutta viisi vuotta nuoremmalla Willard Mitt Romneyllä (born March 12, 1947) on kuitenkin rutosti rahaa ja kyky hankkia rahakkaita sponsoreita. Newt Gingrich voi tukeutua näyttävään poliittiseen historiaan ja ulkopoliittista osaamista tältäkin konservatiivilta löytyy. Mormoni Romney’n Akilleen kantapääksi saattaa koitua erikoinen uskonnollinen suuntautuneisuus, plus liberaalit aborttikannanotot. Amerikan pressa- kisassa raamatulla hutkitaan mennen tullen.

Jeesuksen ja Jumalan kanssa ei Amerikan vaalikentillä leikitellä.

Meille valitaan tänään kaksi jatkoon menijää. En rohkene ennustaa lopputulosta. Varmuudella tippuvien joukossa on 2-3 Paavoa. Punaisilla Karhu-tennareilla ei tällä kertaa marssita presidentin linnaan. Amerikassa osaava, tyylikäs ja yllättävän hienosti telkkarissa esiintynyt Sari Essaya menestyisi aatteellisen taustansa ansiosta, mutta maallistuneessa Suomessa hän ei saa riittävästi ääniä yli puoluerajojen. Ruotsalaisten vähemmistöpuolustaja kompastuu kieleensä. Pekka saattaa yllättää. Sauli saanee oletettua vähemmän ääniä. Soinin kierrätykseen en usko. Toinen kierros tulee!

Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus näkyi heikosti

Linnanjuhlissa 94-vuotuinen itsenäisyys näyttäytyi jälleen muutaman juhlamekon ja siistin nutturan kautta.  Yhtä luksusluokan edustajaa ja –lukaalin omistaja en löytänyt kättelyjonosta. Vai, oliko Bror myös paikan päällä? Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollilla tepasteli linnaan pääportin kautta: Yle:n kommentaattorin mukaan niin sanottujen parempien vieraiden jonossa.

Yritin bongata tasa-arvon ja suvaitsevuuden edustajia tanssijoiden joukosta, mutta 99 prosenttisesti läsnä oli crème de la crème. Kansakunnan kurjalistoa ja / tai potentiaalista Nato-ajan tykinruokaa oli niukasti parketilla.

Ohjelmaa telkkarista katsoessamme tuntui siltä, että kansalaisten aikaa tuhlataan tylsääkin tylsemmän kättelyn seuraamiseen. Valopilkuiksi olkkarissamme nousi selostavien toimittajien haparointi nimien ja ryysyjen kanssa. Ilman yleläisten tahattomia töppäyksiä lähetyksellä ei olisi ollut minkäänlaista viihdearvoa.

Oma vika on, jos roikkuu kanavalla! Suomen tulevaisuutta ei enää linnanjuhlilla kirkasteta. Orkesteri soittaa ikivanhoja biisejä. Tonava ei ole enää kaunoinen, vaan Euroopan halki virtaava viemäri. YLE haastattelee muutamaa pintaliitäjää ja saa mitäänsanomattomia lausuntoja poliitikoilta.

Minä muuntaisin koko tapahtuman seminaariksi, uudeksi korpilammeksi, jossa etsittäisin tussikynin ja fläppitauluin ratkaisua euron kestävyyteen ja suomalaisen kestävyysvajeen keventämiseen. Nyt ei ole juhlimisen aika, jos Eurooppa ja maailmantalous on vaipumassa 30-luvun lamaan. Titanicin kannella orkesteri soittaa… ykkösluokan matkustajilla ei ole hätää. Myydäänkö kriisitietoisuudella vain tulevia leikkauslistoja?

Suomi tarvitsee uuden suunnan ja silloin seremonioidenkin pitää muuttua. Talvisodan hengen houkuttelemiseen taikalampusta vaihtoehdoksi ehdotan rempseämpää ja ratkaisukeskeisempää toimintaa. Juhlamekkoihin ja kampauksiin uhratut rahat olisivat paremmassa käytössä Hurstin soppajonossa.

Maailmantalous lupaa kylmää kyytiä ja viisas kansa voisi varautua tulevaan, eikä kelata mustavalkoista Tuntematonta. Juhlamusiikiksi Varrella Virran: räpätään Tonavan paskajoesta totuudenmukaisempi arkiversio. Tulevan itsenäisyyspäivän juhla-asuksi ehdottaisin uniseksististä tuulipukua.

Pahvisesta kahvilanpitäjästä seuraava presidentti?

11.11.2011 katseeni osui pahviseen kahvilanpitäjään Sotkamon K-Supermarket Johanneksenkulmassa. Varsinaista juhlakalua en tavannut. Viimeisin kohtaaminen tapahtui Helsingissä ritarihuoneella.

Kainuun Kokoomys ry:n ylläpitämä kahvila sijaitsee Raatihuoneentorilla Kajaanissa. Edellisellä kerralla punatukkainen SAK-juristi voitti työväenpresidentin. Muistan kuvanneeni Tarjaa Loviisan torilla. Silloinkin Sauli Niinistö vieraili naapuriston uudessa kahvilassa, mutta en kiireiltäni ollut paikan päällä.

Presidenttiehdokkaan on pakko esiintyä takki auki, ilman kravattia ja kansanomaisesti. Paavo Lipponen tarjosi äänestäjilleen kahvia ja pullaa Kuopion torilla. Perusteellisen menestynyt jytkyvoittaja Timo Soini päätti panostaa välikysymykseen ennen ratkaisevaa euroromahdusta. Soini profiloi itseään EU:n koirankynnen leikkaajana.

Koko kansan paavoja on useita. Syövätkö ääniä toisiltaan, vai pakottavatko [www.facebook.com/cafeniinisto] Sauli Niinistön toiselle kierrokselle? Gallupien mukaan kannatus on laskenut 40 prosentin pintaan. Muilla kärkeen pyrkivillä on korkeintaan kymmenen pinnaa per munkkipossu.

Nato-kortilla yritetään lyödä kaikkia, jotka ovat sotahullumpia kuin minä, mutta Niinistöstä minulla tulee mieleen, ettei hän kirjansa mukaan tahdo saada mustia sukkiaan järjestykseen, joten ei sillä asenteella ainakaan mitään salamasotaa aloiteta.

Onko presidentillä tulevaisuuden Suomessa mitään virkaa? Annammeko hänelle vallan puolustaa “vahvaa markkaa”, jos EU:n ydin joudutaan hautaamaan Olkiluodon säteilyn kestävään jätehautaan?

- Kansa tietää! valisti rötösherrajahdin johtaja Veikko Vennamo aikoinaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt kukistamaan Kekkosta vaaleissa. Legendaarisia poliitikkoja ovat nykytiedon valossa sekä Urkki että Veikko ja ilman Urkkia ei olisi tuulipukukansaa.

Valebloggaajien lääkitys ei ole kohdallaan

Olen todennäköisin syin tutkinut valbloggaajien käyttäytymistä sosiaalisissa medioissa ja päätynyt arveluttavaan tulokseen: useimmilla digikynäiljöillä ei ole Apteekin kautta reseptoituja virallisia puudutuksia.

Valtaosa tukeutuu tietääkseni A-kerhon mainostamaan lähilääkitykseen. yleishavaintona totean lisäksi, että “tutkimattomia ovat herrojen ja rouvien tiet… söpöliinejä, neitejä ja peräkamarin poikia unohtamatta”.

Tämän yhteiskunnallisesti vähäpätöiseen ongelmaan poistamiseksi virkavallan ja väkivaltakoneiston voimavarat eivät yllä. Tehtävän menestykselliseen suorittamiseen vaadittava pätemättömyyden taso nousee vuosi vuodelta entistä sietämttömämmäksi.

Pietarin-diplomit olisivat tuiki tarpeellisia, jollei Brysselistä saada osuvia direktiivejä.
Suurin osa kansalaisjournalisteista vääntää blogeihin, FB, Twitteriin, Qaikuun, G+ ja jopa KL sanoinkuvaamatonta tekstiä, josta täysjärkisimmätkään ei saa selvää. Siksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Valtion budjetista ei löydy rivin riviä tai euron euroa tämän yhteiskunnallisen syövän ja saastan poistamiseen. Minä kaipaan Kekkosen aikaa, kun Suomessa kumarrettiin ja niiattiin Moskovan suuntaan. Menneisyyden vankien persuusarvot on saatava kunniaan, koska muuten elomme Euroopan laidalla redusoituu Berlusconin mauttomien suomalaisten lähiruoka-annosten maksusuunnitelmaksi.

Lähde: 2010-luvun ajopuuteorian ja poliisiopiston ABC-asemien sijainnit näyttävä GPS-ohjelmisto.

Silvio Berlusconi lähtee lempiharrastustensa pariin

Italian vahva mies Silvio Berlusconi ilmoitti eilen lähdöstään. Saapasjalkamaalle on kertynyt yli 2 000 miljardia velkaa ja uusista kymmenen vuoden lainoista valtio joutuu kohta pulittamaan seitsemän prosenttia korkoa, jollei tahti muutu.

Silvion oma talous on yhä hyvässä kunnossa ja kohta eläkkeelle vetäytyvä mahtimies voi keskittyä lempiharrastuksiinsa.

Euroopan velkakriisi ei kuitenkaan tule Berlusconin lähdöllä kuitatuksi. Tähän on tultu pitkän ja holtittoman rahapolitiikan ja pankkitoiminnan seurauksena.

Korjaavat toimet kestävät vuosia tai vuosikymmeniä. Olemme siirtymässä Japanin viitoittamalle tielle. Kiinalaispankkiirien hyväntahtoisuus ratkaisee, miten kituuttelemme seuraavat kaksikymmentä vuotta telluksella.

Uutisissa kerrottiin edelleen, että maapallon ohitti suur asteroidi. Jo se olisi osunut sopivasti kohdalleen, olisi euron, EU:n ja maailmantalouden kohtalo ratkennut kertaheitolla. Iso pamaus (big bang) – ja se ois ollut siinä.

YLE-Uutiset: “Suuri asteroidi lensi Maan ohi viime yön aikana. Halkaisijaltaan 400-metrinen avaruusmurikka lensi Maan ohi Kuuta lähempää. Törmäysvaaraa ei ole, mutta nettikommentoijat ovat silti pohtineet, voisiko jotain sattua.”

Reikan rahriisi repii ruplamme romuraudaksi

Kreikan rahakriisin syveneminen pakotta EU-päättäjät tunnustamaan tosiasiat. Amerikkalaisekonomistit  heittelevät nyt neuvoja Atlantin toiselta puolelta: kehitteillä oleva ruplarahastomme ei riitä alkuunkaan, pohjattomaan säkkiin on laitettava vähintään 2 000 miljardia euroa.

Suomalaisten ei kannata tanssia taantuvien talouksien haudoilla. Huonot ajat tulevat meille muutenkin pyytämättä.

Suomi ei pääse irti Euroopasta, ei sen ytimistä tai edes euron reuna-alueesta. Päättäjämme uskoivat Eurooppaan ja liittyminen euroon lupasi työtä, turvallisuutta ja matalampaa korkotasoa.

Olemme nauttineet sitä herkkua. Vientimme on vahvasti sidoksissa EU:n sisämarkkinoihin. Aikoinaan kumarsimme Moskovan suuntaan. Nyt kumarramme edelleen; suuntana länsi.

Vientivetoinen kansantaloutemme pakottaa nöyryyteen. Sama se, vaikka liittoutuisimme Pekingin kanssa. Asiakkaitten pillin mukaan joutuisimme sielläkin tanssimaan.

“Vårt land är fattigt, och skall så bli”, pätee edelleen. Kalliin tavaran kauppiaan on pakko nöyristellä.

Prinssieversti Lipponen soitellen sotaan

Lähtikö Paavo Lipponen suosiolla sotaan, joka ei johda edes toiselle kierrokselle? Väyrysen epätoivo tiedettiin, mutta savolaisten Paavolla oli sentään hyviä konsulttisopimuksia. Soini edustaa ilmoittautumisensa jälkeen turpasuutareiden etujoukkoa. Voittako Niinistö mennen tullen, vai tuleeko megajytky?

Paavo Lipponen ei lue blogeja ja kielsi Oulussa hiljattain kuvaajia ottamasta digikuvia itsestään. Häiritsee! Lipponen välittää itsestään kuvaa valtiomiehenä, joka haistattaa p-kat medialle.
Lipposen suosiosta on muutamassa viikossa sulanut –5%.

Näin varhaisessa vaiheessa Gallupin osviitat eivät ole haudanvakavia, mutta näinkö paljon maksoi virheellinen uutinen siitä, että Paavo oli nuorena vetänyt uskonnonopettajaa turpaan?

Vaihtohetoisena miinuksen venyttäjänä oli uhkaus vetää tamperelainen Aamulehti oikeuteen perättömästä uutisesta. Paavo toivoo, että häntä kohdeltaisiin arvokkaasti, mutta sehän ei käy, koska tästä presidenttikisasta kehittyy dinosaurusten mutapaini.

Niinistö saa edelleen myönteistä kohtelua julkisuudessa. Paavot toivovat samaa. Jos Gallupeihin olisi luottaminen,  Sauli N. olisi Suomen seuraava presidentti.

Oletettavasti P-kisa ei ole niin suoraviivainen. Taistelu kakkospaikasta käy kuumana alkumetreistä alkaen ja pahimmassa pinteessä on mielestäni oikeistodemari Lipponen.

Jos Soini voittaa hänet ja puolueensa sen päälle menestyy kunnallisvaaleissa, on demareilla edessä kivinen tie valtaan, josta se tipahti, kun Lipponen hävisi Jäätteemäelle.

Kepulaiset onnistuivat keplottelemaan itselleen vaikutusvaltaa Paavo Lipposen päivänpolitiikasta vetäytymisen jälkeen. Tänä keväänä kepuleidenkin ministerisalkut joutuivat luovutukseen.

Soini on uusi nimi. Hän nosti puolueensa parrasvaloihin edellisen presidenttikisan aikana. Tänä keväänä oli iso jytky. Jos uraputki aukeaa entistä pulleampana pressakisassa, on mahdollista, että siirtyminen populistisempaan Suomeen tapahtuu muutaman vuoden kuluttua. Tai olemmeko jo siirtyneet?

Joudummeko nielemään Vennamon väittämän “kyllä kansa tietää”, vaikka ns. vanhat puolueet yrittävät kaikin keinoin katkaista ja miinoittaa jytkypuolueen kuningastietä?

Kalle-Kustaa Korkki, muniansa sorkki… oli lentävänä lauseena 50-luvun suomalaisten babyboomereiden keskuudessa. Prinssieversti Lipponen tuon menneen ajan sankari, mutta onko Paavo L. vielä iskussa 2012?

Nahkurin orsilla tavataan!

Olen persu-kepuli-demari-hurri-kirstetty-kokkari

Otsikointini takia odotan mielipidepoliisin tuloa pelonsekaisilla tunteilla. Suomi on siirtynyt vihapuheiden valvontakomission hallintaan. Uusinta uutta on ruotsinlaivoilla myytävien KINA-karkkien leimaaminen rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.

Brunbergin neekerisuukot kokivat saman kohtalon muutama vuosi takaperin. Kolme vuotta sitten makeisfirma Fazer joutui luopumaan Laku-Pekka “rasistipatukastaan”.

Jeesus riehui aikoinaan markkinavoimien pystyttämiä myyntikojuja vastaan. Nyt kuluttajat ovat tarttuneet raamattuun, ilmasto-oppaaseen ja meiltä bloggajilta viedään kohta peeseet ja mobiililaitteet, että emme pääse myrkyttämään “yleistä mielipidettä” tai kiihottamaan kilpailevia makeisvalmistajia toisiaan vastaan.

Tämä “kiihotus” on saanut jatkua maassamme kauan: jokainen muistaa “Mustan Pekan” – ja ne, jotka eivät kansallista pitkän tähtäyksen rotusortoa muista, voivat perehtyä asiaan Wikpediassa.

“Pekka-pelikortit on suomalaisen Pelikon julkaisema korttipeli. Pelin alkuperäinen nimi oli Musta Pekka, mutta nimi muutettiin sittemmin "Pekaksi" tai "Pekka-pelikorteiksi". Pelissä pelaajien on tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon perheitä ja välttää Pekka-korttia. Joka saa Pekan, voi laittaa sen kiertoon toisen nostaessa pelaajalta korttia tai pitää itsellään myöhempää taktikointia varten. Se, joka viimeisenä pitää hallussaan Pekka-korttia, häviää pelin ja joutuu "Pekaksi" ja eniten perheitä koonnut pelaaja voittaa. Korttipeli on julkaistu kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Siitä on tehty useita muunnelmia.”

HELGE: …pelin tarkoituksena on “välttää Pekka-korttia”. Tässä se on: puoluohjelma, josta medioissa ei ole vielä puhuttu halaistua sanaa. Musta Pekka -peli on saanut jatkua vuosia. Suurten ikäluokkien “saastuttaminen” tapahtui jo aikoja ennen PS. Tämän salaliiton avainhenkilöiden vangitsemiseksi suojelupoliisin on tehtävä kaikkensa. George Bush saattoi lapsena saada innoituksensa näistä korteista. Odotan CNN-uutismiesten ilmaantumista ovelleni.

Uutena villityksenä on “Angry Birds”: 100 vuoden kuluttua, joku tajuaa, että sillä syllistettiin puolustuskyvyttömiä lintuja. Silloin emme enää pysty suojelemaan sukupuuttoon kuolleita liito-oravia.
Herran rauhaa! Grüss Gott!

Junttihumppaa moniarvoisten demokraattien hanurista

PS-Finnit (peeäss-suomalaiset = peeassfinns in English) joutuvat keksimään uusia aisan yli potkijoita, jos haluavat säilyttää mediaseksikkyytensä läpi vaalikauden. Hommafoorumin mestarin vaientaminen ja suhdannesahurin vieroittaminen ehtoollisviineistä johtaa kohta siihen, ettei peeasseja erota meistä suomenruotsalaisista muu kuin taloudellinen eriarvoisuus.

Tutkimusten mukaan peeassien (PS) riveissä on oletettua enemmän hyvin toimeentulevia. Hurrien “pappa betalar” on myytti, jonka tueksi tarvittaisiin lisää ökyrikkaita.

Yksi Björn Wahlroos ei kesää tee.

Taikauskoinen käsitys siitä, että vierasmaalaiset ovat Suomen menestymättömyyteen syypää, ei pidä paikkansa. Ongelman ytimessä (siellä missä EU) ei myöskään ole ent. ope Jutta Urpilainen, joka kampauksestaan ja kaula-aukostaan huolimatta ei saa kreikkalaisilta vakuuksia, jollei osallistu tämän viikon lottoarvontaan VM:n varoilla.

Peeassien panssarivaunustrategialla höystetty demokratia voisi tietenkin muuttaa käsitystämme, jos mielenosoittajat eivät kestä kovapanosammuntaa.

“Siellä missä EU, siellä ongelma”, opettaa puheenjohtaja Timo Soini. Tohtoriblogaaja Halla-ahon mielestä demarit ja monikulttuurisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Eri mieltä on entinen YLE-pääjohtaja Micahel Jungner, jonka mielestä muidenkin pitäisi erota, ennen kuin tulee erotetuksi.

Mielestäni Suomeen mahtuu haitarinsoittoa. Kadun kieli siirtyy peeassien toimesta vähitellen politiikkaan ja seurauksena on politiikan viihteellistyminen ja kiinnostavuuden kasvu: kuka viitsii seurata BB-taloa, kun vaihtoehtona on eduskuntatalo.

Suosittelen muotitietoisille pikkuhousunsuojia kainaloon, jos hiki pyrkii pintaan!

Panssarinyrkkidemokratiaa viennin vauhdittamiseksi

Panssarit kadulle, Välimeren valtioiden niskuroiva keskiluokka kuriin. Suomalaisen poliittisen ajattelun tuloksella ratkaistaan Kreikasta, Italiasta, Espanjasta ja Portugalista hiipivä velkakriisi käden käänteessä: optiona tarjoamme heille viimeiset versiot Kalevalasta aitosuomalaisen (Finnit) ylivertaisuusvaikutelman syventämiseksi.

Suomi tarvitsee uusia aloitteita Pasi panssarivaunuviennin elvyttämiseksi, kun niitä ei ehkä enää tulevaisuudessa pystytä myymään lahjomalla vastaanottavien maiden päätöksentekijöitä.

“Suosi suomalaista” brändin levittämisen kampanjapäälliköksi olisi pätevä, sanavalmis, demareita pelkäämätön tohtoritason ehdokas, kun oma puoluekin on valmis hylkäämään panssaridemariajattelijan feissarimerkinnät ja  blogikirjoitukset ilman oikeudenkäyntiä.

Sarkastinen puhe, musta huumori, hulvaton huulenheitto ja holtiton bloggaaminen kielletään meillä perustuslakia uudistettaessa.  Ulkoisiin asioihin ei saa koskea pitkällä tikullakaan. Kreikka-sana poistetaan suomalaisesta sivistyssanakirjasta.

Meidän on pakko oppia vaikenemaan: kansanedustajia kyykytetään, kansalaisten on opittava suitsimaan vihaansa ja kaunaansa. Turpa tukkoon! kansanliikkeelle on nyt kysyntää. Pehmoisia puhumisen suojasää loppuu tähän.

Heil!

Haistakaa pankkituki koko valtiovalta

Kreikassa mellakoidaan, brittinuoret eivät välitä yhteiskunnasta paskan vertaa. Suomen eduskunnassa pullikoidaan. Etelän roistovaltioille ei enää myönnetä vastikkeettomasti apua, tukea tai edes myötätuntoa.

Vuoden 2008 laman vaikeuksien loiventamiseksi valtiot elvyttivät taloutta velkarahalla. Pankit ja autotehtaat pelastettiin. Nyt valtiot ovat liemessä ja ulospääsyä ei ole näköpiirissä.

Suomen valtiontalous näyttää numeroiden valossa edelleen hyvältä. Kilpailukykyvertailussa pärjäämme yhä paremmin kuin moni muu, mutta vientiteollisuuden pyörissä on jo hiekkaa.

Suomi on menestynyt hyvin globaalitaloudessa väitetään, todellisuudessa EU:n avoimet markkinat ovat hyödyntäneet meitä eniten. Yritystoimintamme maailmanlaajuistaminen on vasta aluillaan. EU:n vetoapuun emme enää voi luottaa. Katseet on käännettävä BRIC-talouksiin, soutuvenheellä Kiinaan ja resiinalla Russiaan. Afrikkaa, Intiaa, Brasiliaa ja muita kasvualueita ei sovi unohtaa.

Kohtuullisen hyvät suhteet EU:n mahtivaltioihin ovat edelleen arvokkaita, koska suurissa projekteissa tarvitsemme eurooppalaisia kumppaneita. Impivaaran rajojen sulkeminen vie meidät nopeasti Euroopan köyhimpien maiden joukkoon. Paluu 1900-luvun alkuun ei palvele materiaaliseen hyvään tottuneiden suomalaisten tarpeita.

Pienen maan kotimarkkinoilla ei kauan juhlita.

Lehmän hermoja koetellaan!

Onneksemme Jutta Urpilaisella on lehmän hermot, upea kampaus ja hienot vaatteet.  Silvio Berlusconilla on silmää kauniille naisille. Toivottavasti hän laittaa Italian talouden kuntoon, ettei sinne tarvitse lähteä hermoja lepuuttelemaan.

Kreikan tilanteesta ei ole uutta sanottavaa. EU-kaverukset yrittävät pitää taloutta pystyssä niin kauan, että inflaatio saadaan laukkaamaan.

Rautarouva Angela Merkelin hermostorakenteesta ei ole tietoa, mutta hänen huolena on saksalaispankkien pystyssä pitäminen. Euroopan kovassa ytimessä suomalaisilla ei ole lypsyjakkaralle paikkaa: Merkel ja Sarkozy päättävät ensin ja sitten pannan muut sanomaan “Yes, yes!”

Vakuusvenkoilun takia Suomen talouden kuntoonpanosuunnitelma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se vasta hermoja vaatii. VM virkamiehillä ja –naisilla oltava lapamadon tikapuuhermosto.

Kapeaharteinen kepulaisehdokas vedetään presidenttipeliin

Tarja Halonen toivoi heti Lipposen heräämisen jälkeen naisehdokkaita presidenttipeliin. Kepulaiset eivät ole riveistään löytäneet houkuttelevaa naista, mutta puoluesihteeri Laatikainen heitti Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtajan ehdolle presidenttipeliin.

Kännyjätin hallituksen puheenjohtajuus päättyy vuonna 2012 ja kansakunnan kaapin päällä tarjolla oleva puolivallaton presidentinvirka on syöttinä hänelle ja monelle muulle, ettei eläkepäivillä joudu edesmenneen Hurstin soppajonoon.

Nokialla ei mene hyvin. Suomen valtion lainareittaus on vielä korkeinta luokkaa. Brändityöryhmän puheenjohtaja piti aikoinaan imagostaan hyvää huolta ja ilmeisesti tämä pohjoinen kansakunta saadaan kepulaisvetoisena uuteen nousuun luomuruoalla ja keskinkertaisilla innovaatioilla.

Tarjolla on äijävoimaa: Paavo, Paavo, Sauli, Jorma ja vihreitten Pekka. Jorma ja Pekka joutuvat tässä sakissa edustamaan naiskiintiötä. Hiukan minua epäilyttää Saulin pyrky kansanrunoilijaksi ja kulttuurivaikuttajaksi. Mutta olkoon menneeksi, jos joku näistä saa käppyrät uuteen nousuun.

Tulevassa kisassa imagokonsultit saattavat jäädä näppejä nuolemaan.

Kaasua, kaasua, komissaari… konsultti Lipponen

Joskus aikojen alussa mielsin Kuopion mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Savolaisten pääkaupungissa kokeiltiin muun muassa kloorin lisäämistä juomaveteen; perusteluna myrkylle oli yhteys hammashygieniaan.

Mikrobiologiaystäväni ja hammaslääkärini osaavat kertoa, mitä hyötyä myrkyllisestä kloorista lopulta oli tavalliselle kraanaveden kuluttajalle.

Vuosikymmenten saatossa opin tuntemaan tärkeitä kuopiolaisia. Useimmat heistä ovat paljon Paavo Lipposta tuntemattomampia.

Asuin 1980-luvulla kirjailija Lasse Lehtisen sukulaisen naapurissa. Juttelimme serkkupojan kassa usein Lassen humoristisista kirjoista.

Tänään voisimme keskustella siitä, miksi Lasse luopui presidenttikisasta Paavo Lipposen hyväksi. Lehtinen muuntui muutamassa vuosikymmenessä kirjailijasta, poliitikoksi, presidentintekijäksi, tohtoriksi ja televisiohahmoksi.

Demareiden ensimmäinen naispresidentti, punatukkainen Naton vastustaja, rouva Tarja Halonen ei ole kuopiolainen. Hän toivoo presidenttikisaan lisää naisia. Lipponen ja Halonen eivät välttämättä junaile samoilla raiteilla.

Konsultti Paavo Lipponen haastaa tyylillään natoystävällisen rullaluistelijan. Kansalaisten kannalta valinta on yhdentekevä, mutta gallupit tukevat Sauli Niinistöä.

Valta on siirtynyt pääministerille, hallitukselle ja eduskunnalle. Demareiden puoluejohtaja Jutta Urpilaiselle puolen vuoden mittainen presidenttipelin tarjoama optinen harha tuo oivallisen hengähdystauon.

Demareiden keulahahmo joutuu syksyn 2011 tekemään ikäviä päätöksiä: vanhaherra Paavo Lipponen antaa vetoapua valtionvarainministerille juustohöyläyksen vaikeimmassa vaiheessa.

Sisäisestä devalvaatiosta euroalueella me tavikset emme ymmärrä yhtään mitään. Annamme sen tapahtua ja toivomme, ettei se vaikuta “minun elintasoon”. Harhaisia olemme kaikki.

Presidentiltä on riisuttu valta: vaikuttaminen rajoittuu siihen, millaista lippistä maan isi tai äiti kantaa urheilukisoissa tai edustustilaisuuksissa.

Paavo Lipponen häviää todennäköisesti presidenttikisan: vaimo, lapset ja kansalaiset eivät tappiosta piittaa. Sauli Niinistö pääsee nuorikkonsa kanssa Tamminiemeen kirjoittamaan proosaa ja runoja.

Minua surettaa Paavo 2.0 kohtalo: miksi media ei innostu kepulaisten tohtori Paavo Väyrysestä? Hän on omasta mielestä paras presidentti nyt ja aina.

Paavo, Paavo, Paavo, miksi kansa sinut hylkäsi?

Ehdotin Kiinan Keisarille Noky-yhteydenottoa Paavo Lipposeen

Tahdotko presidentiksi kamreeri-pankkiiri-unilukkari-kirjailijan vai kuopiolaisen vesipalloilijan? Suomi on kusessa, keskellä kaaosta ja sekasortoa. Lontoon mellakat siirtyvät Kaivopuistoon, Eiraan ja Krunikkaan, jos Paavo Lipposta ei valita presidentiksi.

Elämme vaikeita aikoja ja kiinalaiset kantavat huolta Euroopan velanmaksukyvystä.

Pingasin piruuttani Facebookissa Kiinan Keisaria ja pyysin häneltä poliittista painostusta SDP:n suuntaan osana presidenttipeliä. Demareista pelottavin on saatava kansakunnan kaapin päälle ennen kuin hänen tila-auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti vanhenee.

Pressavaalit ovat vajaan puolen vuoden päästä ja tilastosankari, rullaluistelija ja eduskunnan entinen puhemies saa korkeimman vallan valtakunnassamme, jos hänelle ei saada kunnon vastusta.

Miettikää: Sauli Niinistöstä tulee valtion ylin matkalaskujen tarkastaja ja yhtenäisen matkustuslipukkeen tilalle nousee Nato-kortti, joka oikeuttaa ilmaiseen Pasi-panssariautokyytiin kokoomuslaisille ja heistä oikealle oleville; kohta käytännössä kaikille (Persu-viittaus).

Oikeistodemari Lipponen on ainut valtiomiestason sosiaalista mediaa inhoava kolumnisti, joka pystyy päihittämään imagoaan pehmittäneen ketjupolttajan. Ensin Paavo listii keskustapuolueen ikiehdokkaan Paavo Väyrysen. Loppupeleissä “Paavo vastaan Sauli”, ehdokkaat laitetaan uima-altaaseen ja kun tilastojen ennakkosuosikki vetää vettä keuhkoihinsa, peli on pelattu.

Paavon seuraavana askeleena 12-vuoden presidenttikauden jälkeen on Euroopan pelastaminen. Ennakoin, että hän siirtyy silloin Rompoyn tilalle EU:n ylimmäksi vallanpitäjäksi. Sen jälkeen kreikkalaiset eivät enää lainaa pennin hyrrää maailmanpankeista.

Nahkurin orsilla tavataan!

Lontoossa vihapuheista mellakkatekoihin

Lontoon köyhtyneet eivät enää viitsi kirjoittaa hommafoorumeihin. Läppärin näppäimistöt ovat vaihtuneet katukiviksi ja roskatynnyreiksi. Lontoossa on nyt sama meno kuin Pariisiin ulkomaalaiskortteleissa muutama vuosi takaperin.

Taloja poltetaan, poliisia heitellään ostoskärryillä, virkoavallaan ja nuorison väliset suhteet ovat pahasti tulehtuneet. Pääministeri joutui päättämään kesälomansa ja palaamaan kriisikokoukseen Italiasta Lontooseen.

Siirretään vain tehtaita muille maille vierahille. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja kroonistuu, kohta Eurooppa on valmis 1930-luvun laman jälkihoitoon. Joku Aatu saa tästä sekasotkusta kimmokkeen.

Kannattajista ei kohta enää ole pulaa. Äärioikealle on tunkua joka suunnasta. Vihan kohteet löytyvät tulevassa nujakassa todennäköisesti kansallisvaltioitten sisältä. Vihattavia valtioita ei enää ole, koska olemme kohta kaikki Natossa. Oslosta saimme esimakua tästä: eliitti voi joutua kuseen.

Yhdysvalloissa teekutsuliikkeen takahuoneesta löytyy varmasti joku isänmaallinen uskovainen, joka ottaa vallan Obamalta ja lähtee Bushin viitoittamalle tielle – jos kiinalaiset vielä suostuvat rahoittamaan tulevia sotaretkiä. Sota on kohta ainut ratkaisu, koska ns. kuluttajilla on kultakortit limiitissä ja koteihin ei enää pysty ostamaan lisää roinaa.

Kaikkihan toivoo, että tehtaiden pyörät pyörisivät täysillä.