Kingritsi voitti Georgiassa

Atlanta, Ga. asuva entinen duunikaveri on Newt Gingrichin kaveri. Juttelemme ajoittain syvästä etelästä ja raamatusta vauhtia ottavan republikaanin poliittisista asenteista ja kannanotoista. Pitääpä viritellä keskustelua Skypessä esivaalin edetessä. Gingrichiä ei voi luokitella perusdemariksi; hyvä Persu kuitenkin.

Kävin tänään äänestämässä. Lopullisen numerovalinnan tein vasta kopissa, koska numeroita ja nimiä en ollut yhdistänyt mielessäni aikaisemmin. Tein tietenkin oikean valinnan!

Kävin Atlantassa eka kertaa, kun pähkinäfarmari Jimmy Carter nousi presidentiksi 1970-luvun lopulla. Jimmy Carter on Syntynyt 1. lokakuuta 1924 (ikä 87). Isäni, toisen maailmansodan veteraani, syntyi 13.10.1921.

Uskon, että Carteria selvästi ateistisemmalla Otto Keitelillä on paikka taivaassa: muistan hänet hyvänä isänä, joka ei sallinut aseiden tuomista Keitelin huusholliin. Meillä ei ollut saumaa kylämme hirvi- ja metsästysporukoihin. Korttipeliä Otto-isä oli nähnyt niin paljon korsuissa, ettei suostunut edes Marjapussia pelaamaan, vaikka äitini Anna-Liisa innostui meidän kakaroiden ja naapureiden kanssa mielellään pelaamaan. Otto ei kieltänyt, teki vain muita juttuja, kun ryhdyimme korttia iskemään. 

Wikipedian mukaan Jimmy Carter on kotoisin pieneltä Plainsin paikkakunnalta (väkiluku 637 vuonna 2000) Georgiasta. Hän on ensimmäinen sairaalassa syntynyt Yhdysvaltain presidentti. Carter liittyi laivastoon ja palveli sukellusveneissä Atlantilla ja Tyynellämerellä. Isänsä kuoleman jälkeen 1953 Carter erosi laivastosta ja perusti Plainsiin maapähkinäfarmin. Carter oli syvästi uskonnollinen, ja toimi pyhäkoulun opettajana vielä poliittisen uransakin aikana.

Carterin veljellä oli muun muassa oma Kalja-merkki. Minulla on jossain arkistossa tallella Amerikasta ostama kaljatölkki, jonka kyljessä komeilee Jimmyn hulttioveli.

Uskonnolla on edelleen suuri merkitys Amerikan vaalikamppailuissa. “Hävittyään kuvernöörinvirkansa Carter ryhtyi pyrkimään presidentiksi. Hänen mahdollisuuksiaan demokraattisen puolueen esivaalissa 1976 pidettiin aluksi vähäisinä tunnetumpiin poliitikkoihin verrattuna. Presidentti Richard Nixonin eroon johtanut Watergate-skandaali oli kuitenkin tuoreessa muistissa ja äänestäjien luottamus poliitikkoihin oli alhainen. Tämä kääntyi valtakunnanpolitiikan ulkopuolelta tulleen, skandaaleissa ryvettymättömän Carterin eduksi, ja hänestä tuli esivaalien yllätysvoittaja” kertoo Wikipedia.

Jimmy Carterissa ja Matti Ahtisaaressa on paljon yhteistä: molemmat ovat yhden kauden presidenttejä, rauhanneuvottelijoita ja nobelisteja.

Newton Leroy Gingrich (s. 17. kesäkuuta 1943) on yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko. Hän oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies vuosina 1995–1999. Gingrich oli Time-lehden valinta Vuoden henkilöksi 1995, koska hänen johtamansa "Republikaanivallankumous" päätti demokraattien 40 vuotta kestäneen enemmistön edustajainhuoneessa.

Gingrich opetti historiaa University of West Georgia -yliopistossa Carrolltonissa vuosina 1970–1978. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1971. Hän on ollut naimisissa kolme kertaa ja hänellä on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja kaksi lastenlasta. Gingrich tuli baptistikristityksi opiskeluaikanaan, mutta liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 2009.

Ennustan Newtonista kovaa Barack Obaman haastajaa. Mutta viisi vuotta nuoremmalla Willard Mitt Romneyllä (born March 12, 1947) on kuitenkin rutosti rahaa ja kyky hankkia rahakkaita sponsoreita. Newt Gingrich voi tukeutua näyttävään poliittiseen historiaan ja ulkopoliittista osaamista tältäkin konservatiivilta löytyy. Mormoni Romney’n Akilleen kantapääksi saattaa koitua erikoinen uskonnollinen suuntautuneisuus, plus liberaalit aborttikannanotot. Amerikan pressa- kisassa raamatulla hutkitaan mennen tullen.

Jeesuksen ja Jumalan kanssa ei Amerikan vaalikentillä leikitellä.

Meille valitaan tänään kaksi jatkoon menijää. En rohkene ennustaa lopputulosta. Varmuudella tippuvien joukossa on 2-3 Paavoa. Punaisilla Karhu-tennareilla ei tällä kertaa marssita presidentin linnaan. Amerikassa osaava, tyylikäs ja yllättävän hienosti telkkarissa esiintynyt Sari Essaya menestyisi aatteellisen taustansa ansiosta, mutta maallistuneessa Suomessa hän ei saa riittävästi ääniä yli puoluerajojen. Ruotsalaisten vähemmistöpuolustaja kompastuu kieleensä. Pekka saattaa yllättää. Sauli saanee oletettua vähemmän ääniä. Soinin kierrätykseen en usko. Toinen kierros tulee!

Kepun asialinja puri Jytky-äänestäjiin

Kepu kärsi karvaan tappion. Paavo Väyrynen tipahti eduskunnasta. Suvi Lindén Kokoomuksesta joutuu kehittämään viestintäpolitiikkaansa kotona. Maria Tiuran häviämistä politiikan kartalta eivät KMS:n rahoittajatkaan surkuttele. Vihreän vallan reseptinä oli kaksi uutta ydinvoimalaa ja suhteellisesti suurin eduskuntapaikkojen menetys.

Suomalainen poliittinen mielenmaisema muuttui äänestäjien tsunamin jälkeen enemmän kuin hurjimmat gallupit osasivat ennustaa. Vaalit 2011 olivat EU:n ja Euron kansanäänestys toistamiseen: ensimmäisellä kerralla vastustajat eivät saaneet rivejään ojennukseen.

Uuden hallituksen kokoonpanoa yritän hiukan miettiä.

Pääministeriksi nousee Jyrki Katainen, valtionvarainministeriksi valitaan Jutta Urpilainen, Timo Soini ottaa Pekkarisen paikan TEMissä, puolustusministeriksi laitetaan perussuomalainen dosentti (en muista nimeä), ulkoministerinä jatkaa Alexander Stubb, Jussi Halla-ahosta sisäministeri, Lauri Ihalainen sopii työministeriksi, Paula Risikko jatkaa entisessä tehtävässään. Hallituksessa opetusministeri Henna Virkkunen ehkä johtaa koulutus- ja tiedepolitiikkaa jatkossakin. Listani ei ole täydellinen, mutta tuosta se kehittyy valmiimmaksi päivä päivältä.

Eduskunnan puhemies on Suomen eduskunnan jäsen, joka johtaa puhetta eduskunnan täysistunnoissa. Valitaanko Erkki Tuomioja tähän tehtävään vai haluaako hän takaisin Stubbin paikalle? Vaviskaa amerikkalaiset. Eero Heinäluoma on silloin vaihtoehtoinen eduskunnan puhemies. Mikä tehtävä annetaan ääniharava Alexander Stubbille?

En usko hallitusneuvottelujen vaikeuteen. Kansalaiset ovat puhuneet ja poliitikkojen tehtävänä on muodostaa toimiva enemmistöhallitus. Eurooppa tuskin hajoaa suomalaisten jytky-vaalien jälkeen ja jos hajoaa, silloin korttitalon on aika kaatua.

Kainuusta tuli laskelmieni mukaan viisi kansanedustajaa ja oma ehdokkaani pääsi sisälle. Minua vaalitulos ei masenna: puhdistus osui oikeisiin kohteisiin ja viime vaalien vaalirahoitusskandaalille saatiin vihdoinkin oikeudenmukainen tuomio. Muutaman vaalirahoitusrosvon läpimeno jäi hiukan harmittamaan, mutta eihän sitä kaikkea voi yhdellä kerralla saada.

Kepun entisen puoluesihteerin puoli-vaalimaraton jäi kesken. Hyvä merkki sekin. 2000-luvun vastenmieliselle politikoinnille saatiin arvokas päätös.

Jakovara, Kestävyysvaje, Vakausrahasto ja Työttömyys

Näissä vaaleissa on ratkottu Euroopan talousongelmia, jakovararasiat tyhjennettiin verohelpotuksina ennen talouslamaa ja siksi kansalaisten pitäisi viimeistään huomenna tajuta ja päättää, miten tästä ikuisuuteen tai vähintään 2050 jänteellä selvitään kestävyysvajeesta.

Eläkkeelle siirtymistä halutaan pidentää paitsi pääjohtajilta ja korkeaan asemaan yltäviltä. Kouluista pitäisi valmistua ennätysajassa. Asuntovelkaisten nuorten perheiden niskaan kaadetaan isoja vastuita. Työtunteja pitäisi saada lisää, mutta mistä ja miten?

Työttömyydestä ei juurikaan puhuttu, vaikka työtä vailla on 250 000 suomalaista; todellisuudessa vajaatyöllistettyjä moninkertainen määrä.

Pitkäaikaistyöttömiä lienee 50 000 ja masentuneita nuoria siirtyy tuhatmäärin  työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisinä. Nappulahanskoille ei riitä töitä: teollinen murros näyttää nurjan puolensa heti vaalien jälkeen, kun Nokia lyö tiskiin irtisanomislistansa. Rakennemuutoksen uhreiksi joutuvat nyt myös hyvin koulutetut osaajat, hyväosaiset huomisen rakentajat.

Demarit lupaavat 100 000 uutta työpaikkaa yhden eduskuntajakson ja Kepu kehittää 150 000 uutta duunipaikkaa kahden kauden aikana. Mistä ja miten nämä duunit noidutaan? Keinoista ei kerrota; ei harmainta aavistusta. Sen sijaan tulemme näkemään leikkauslistoja ja henkilökunnan pihalle höyläämistä hoivasta ja hallinnosta.

Onneksi turhanpäiväisille kunnanjohtajille löytyy edelleen varmoja virkoja kuntaliitosten jälkeen. Hoivapuolelle haetaan hoitavia käsiä ulkomailta. Bussit eivät kulje ilman maahanmuuttajia. Rakentamisen ulkoistamme virolaisille ja ydinvoimalat hitsataan puolalaisvoimin. 

Rakennemuutoksen ratkaisut eivät synny eduskunnassa. Vaalien jälkeen kansalaisten on vedettävä vankkureita eteenpäin. Yhä vallattomammaksi muuttuva eduskunta pakotetaan kuuntelemaan ministereiden selityksiä vaikeroivan Euroopan pystyssä pitämisestä.

Vastuun kantajat pääsevät jälleen kuin koira veräjästä, ongelmien syyt selitetään globaalitalouden murroksella ja muutoksella. Emme voineet mitään. Parempaa on tarjolla seuraavalla tai sitä seuraavalla kaudella, jos ei tule uutta lamaa.

Ja tuleehan se. Tilauksesta.

Meneekö Espanja kanttuvei?

Espanja aurinkoisilla rannoille kaivataan satoja tuhansia uusia kiinteistöjen ostajia. Myymättömiä kämppiä on miljoonalle sijoittajalle. Työttömyys on 20 prosenttia ja espanjalaisten pankkien uhanalaiset lainat Portugalissa ovat 100 miljardia.

Jos Portugali ajautuu velkasaneeraukseen, joutuvat EU-poliitikot pohtimaan, miten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia huomattavasti suurempi kansantalous pelastetaan.

Italia odottaa huikealla “120 % velkaa BKT:sta” vuoroaan, jos Espanjan tauti ei meitä tapa.

Amerikkalaiset lähtivät Vietnamiin puolustamaan vapaata maailmaa, ettei dominoefektin takia maa toisensa jälkeen olisi kaatunut kommunistien syliin.

Nyt dominoteorialla yritetään innostaa eurooppalaisia osallistumaan yhteisen  korttitalon pystyssä pitämiseen. Suomen vaalit 2011 ehkä näyttävät suuntaa: nouseeko meillä valtaan liittoutuma, joka sanoo “soronoo ja Hasta la Vista” Eurolle ja horjuville yhteismarkkinoille?

Muutaman viikon kuluttua olemme himpun verran viisaampia.

En kuitenkaan usko siihen, että onnistuisimme maailmanloppua aikaansaamaan. Suuruudenhulluutta on kuvitella, että muutama suomalainen pienpuolue pystyy kaatamaan EU:n horjuvat rakenteet.

Jos niin heikolla tolalla ovat EU:n rakennustelineiden kiinnikkeet, on parasta  antaa mennä vaan. Tulee uutta tekemistä, kun pääsemme remppaamaan maailmaa uudelta pohjalta.

Vaalijulisteisiin purkautuva kansalaisten raivo ja viha

Muuttuuko vaalirieha vielä viime metreillä raivon ja vihan purkauksiksi? Iltalehti on kerännyt heikkoja signaaleja kentältä. Vaarasta varoittavia esimerkkejä löytyy Oulusta pääkaupunkiseudulle.

Padotun raivon kohteeksi joutuvat vähemmistöt, maahanmuuttajat ja julkisuuden valokeilassa päivittyneet poliitikot. Liikkeellä on skinejä, ääriaineksia ja turkistarhauksen vastustajia.

Pohjolan Pohjois-Afrikassa kaikki ei ole hyvin.

Television vaaliväittelyistä syntyy vaikutelma, että poliitikkomme olisivat keskittyneet Kreikan, Irlannin ja Portugalin talouden kehittämiseen. Kipeistä kotimaisista aiheista ei keskustella. Korruptiosta ja vaalirahoituksesta vaietaan visusti. Leikkauslistoja teetetään pöytälaatikoihin valmiiksi. Vaikeista asioista ei puhuta julkisuudessa.

Tuloksena on patoutumien paisuminen: vaalien jälkeen vaikeisiin asioihin on kuitenkin pakko tarttua ja jälleen kansalaiset kokevat tulleensa petetyiksi.

Kansalaisia vedetään nenästä ja poliitikot ihmettelevät, miksi vaaliturneet eivät etene siivosti mainostoimiston laatiman viestintäsuunnitelman mukaisesti. Loppumetreillä jakkupuvut saattavat tahrautua.

Politiikka kehittyy tällä menolla Jumalan teatteriksi, jossa symbolinen ja verbaalinen loanheitto muuntuu konkreettisiksi ulosteen levittämiseksi:

Jumalan teatteri oli nelihenkinen, avantgardistinen ja radikaali näyttelijäryhmä Teatterikorkeakoulun opiskelijoita. Ryhmään kuuluivat nykyiset ohjaajat Esa Kirkkopelto ja Jari Halonen sekä nykyiset näyttelijät Jorma Tommila ja Jari Hietanen. Ryhmä tunnetaan parhaiten kokeellisesta esityksestä Oulussa teatteripäivillä 17. tammikuuta 1987. Siinä yleisön päälle muun muassa heitettiin ulostetta, virtsaa, kananmunia ja paukkupommeja, käytettiin jauhesammutinta sekä yleisöä kohtaan käyttäydyttiin väkivaltaisesti.

http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011041113526195_vl.shtml

Puoluekuritettuja äänestysrobotteja en kaipaa eduskuntaan

Vaalit eivät ratkaise 2011 yhtään mitään. Puoluepoliittinen pakka menee parin viikon kuluttua sekaisin. Mutta näissäkin vaaleissa äänestäjille tarjotaan vain  keskusjohdettuja äänestysrobotteja, joiden kuuluu noudattaa puolueen tai merkittävän johtajan linjaa. En minä pidä sellaisesta. Top-down politikointi tarkoittaa ylhäältä alas ulostamista: me äänestäjät olemme sontaluukun alapuolella.

Eurooppaan integroituminen ei voi tarkoittaa sitä, että olisimme kaikki suin päin tassuttelemassa Brysselin komennossa lampaina teuraaksi lähimpään EU-hyväksymään paikallisteurastamoon. Onneksi sellaisia on Suomessa vähän tarjolla.

“Minä itte” haluaisin eduskuntaan ajattelevia ja itsenäisiä ihmisiä. Tiedän, että toiveeni on “kaukametsästä” (pc:stä), eikä voi missään ennustettavissa olevassa hallitusratkaisussa toteutua, mutta SciFi on aina tuhat kertaa todellisuutta kiinnostavampaa.

SUOMI on ajautunut ajopuun tavoin eurooppalaiseen ytimeen ja pelastumisen evankeliumia ei ole mistään suunnasta tarjolla. Toivon suomalaiseen politiikantekoon suurinta mahdollista sekavuutta, koska huomisen rakentamiseen tarvitaan kaaoksenhallitsijoita.

Mikä ratkaisee vaalit tällä kertaa?

Viimeksi vaalien ratkaisijaksi nousi kehittyvien maakuntien Suomi. Parin viikon kuluttua näemme, ovatko vaalien suunnannäyttäjinä köyhtyvien EU-valtioiden velkaisimmat? Tuleeko Suomen tulevaisuuden linjaksi Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian pelastaminen? Onko suomalaisen hyvinvointivaltion tehtävänä pelastaa saksalaisten ja ranskalaisten pulaan joutuneita pankkiireita?

Valtio velkaantuu yhä hurjaa vauhtia, mutta emme taida ehtiä tulevan eduskuntakauden aikana autettavien joukkoon. EU-keskustelun alle hautautuu kuitenkin kaikki muu. Poliitikkojen pitäisi keskittyä kotimaisten ongelmien ratkomiseen. Onneksi emme kuitenkaan vielä innostuneet Libyan demokratian vahvistamisesta Hornet-hävittäjillä.

Suomalaiset poliitikot kohtaavat lukuisia vakavia ongelmia välittömästi vaalien jälkeen. Leikkauslistoihin on pakko tarttua, verotuksen perkeleeseen on kajottava, yritystukia vähennetään, arvonlisäveroa nostetaan ja kyllähän eläkeikää nostetaan. Penskojen on pakko valmistua opinahjoista nykyistä aikaisemmin. Niille tyrkätään lisää vastuuta: elättäkää lapset, kouluttakaa ja pitäkää huolta mummoista ja vaareista, jotka hyväkuntoisuutensa takia eivät matkoiltaan ehdi haudan lepoon ennen kuin vuosien kuluttua.

Vaalikoneiden valintaehdotukset eivät isosti auta. Vastuu arjen pyörittämisestä ja velkojen maksamisesta on työssä käyvillä kansalaisilla. Toivotaan, että huoltosuhteen toisessa ääripäässä on paljon terveitä ihmisiä, koska muuten vastuunkantajien taakka kasvaa entisestään.

Mari Kiviniemi haluaisi jatkaa pääministerinä

Mari Kiviniemi valittiin Kepun puheenjohtajaksi Keskustan Lahden puoluekokouksessa kesäkuussa 2010. Hän on ehtinyt harjoitella pääministeriyttä vajaan vuoden ennen kevään vaaleja. Hän saa harjoitella uudessa tehtävässä melkein sata päivää.

Rouva Kiviniemi nousi pääministeriksi 22. kesäkuuta 2010 puolueen puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä jättäytyneen Matti Vanhasen tilalle.

Matti jätti tehtävänsä siirtyäkseen perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Lähdön syyksi Vanhanen vakuutti jalkaleikkauksen, mutta kansalaiset ja “etelän metia” epäilevät, että pelko valtakunnan oikeuteen joutuminen painoi yhtä paljon vaakakupissa.

Koulutukseltaan Kiviniemi on valtiotieteiden maisteri. Hän kävi koulunsa Jalasjärvellä, ja vietti lukiossa vuoden vaihto-oppilaana Saksassa. Televisiossa Kiviniemi puhuu sujuvasti saksaa kansleri Angela Merkelin kanssa. Matti Vanhanen ei ollut kielimiehiä; naisten mies vailla vertaa lautakasoihinsa sotkeutunut ex-pääministeri ehdottomasti on.

Voittaako keskusta tulevissa vaaleissa ykkössijan ilman Kehittyvien Maakuntien Suomen taloudellista tukea? Äänekkäät vastustajat toivovat, ettei sitä enää tapahtuisi. Kepulla on huono kaiku etelän suurissa kaupungeissa, mutta muuta Suomea kepulit hallitsevat suvereenisti. Suurimpana uhkana on persujen vahva nousu, mutta Soinin porukat syövät tasaisen varmasti myös demareiden kannatusta.

Johtaako tämä siihen, että isokäsi-Kataisesta tulee pääministeri? “Venäjä on suuri” ei tule heittämään kapuloita rattaisiin, vaikka ulkoministeri Stubb lähetti nootin Venäjälle; Medvedev ja Putin vapisevat kauhusta. Suomalaiset eivät saa ostaa Karjalaa takaisin kesämökkitonttien muodossa.

Ennusteet eivät auta. Varmaa vaalivoittajaa ei vielä ole. Paljon ehtii vielä tapahtua. Etelä-Euroopan tukipaketit iskevät lommoja hallituspuolueiden kannatukseen. Kohta kansalaiset heräävät pohtimaan, miten kauheasti saavutettuja etuja tullaan leikkaamaan. Verot ylös ja menot alas vaikeuttaa suurten lupausten antamista. Ehkä voittajaksi valitaan pienintä pahaa edustava puolue. Sitäkään ei osaa ennakoida.

Kepu taitaa omiensa tukemisen. Se voittaa, joka saa omat ja epävarmat äänestäjät parhaiten liikkeelle. Pystyykö Mari piiskaamaan koneistonsa hurjaan vaalitaistoon? Jutta lupaa puolueensa kolkuttelevan 500 000 kansalaisen ovia.

Mitä tekee Jyrki-boy? Liikahtaako puhemies Sauli Niinistö ennen vaaleja? Ilmoittautuuko hän presidenttiehdokkaaksi?

Jutta Urpilainen tähtää pääministeriksi

En tunne Jutta Urpilaista. Joululomalta palattuaan hän kokosi demaripomoja ympärilleen, halasi jokaista erikseen ja kertoi viestimille olevansa yhtä vaikeaselkoinen kuin nokialainen kännykkä. Urpilaisen tukan stailaus ja jakkupukujen kirjo on kohdallaan ja kuuntelin pidempää haastattelua eilen. Hän selvisi kysymyksistä hyvin, mutta vastauksista ei jäänyt mieleen mitään merkittävää.

Media on jyrännyt ja kohtelee Juttaa kaltoin, mutta hän sanoi harjoittelevansa paineensietokykyä.

Urpilainen haluaa puheista päätellen samaistua “kolmeen suureen puolueeseen” ja pyrkii tulevissa vaaleissa tarmokkaasti pääministeriksi. Vaihtoehdoksi hän tarjoaa persujen tukemaa kokomustan ja kepulaisten hallitusvaltaa. Kansa päättää, kuka on suurin ja kaunein.

Puoluesihteeri Michael Jungner on useita kertoja vakuutellut Jutan johtamistaitoja, kun sietää ympärillään suositumpia mieskandidaatteja: Tuomioja ja Heinäluoma sparraavat Urpilaisesta paineita kestävän pääministerin. Kansa päättää, saavatko demarit vajaassa sadassa päivässä 5 – 7 prosentin kannatuskasvun. Harva uskoo hurjaan nousuun, mutta puheenjohtajalla ei ole varaa nöyrtyä kolmoseksi tai neloseksi.

Kirjoitan kevään kuluessa omia arvioitani myös muista pääministerikandidaateista. Kepulaisilla on nainen nuijan varressa, Kokoomusta johtaa Jyrki, joka esiintyi vaalimainoksissa miehenä, jolla on isot kädet ja korvat. Muistankohan korvat oikein? Perussuomalaisten Soini lienee näistä kaikista suosituin tavallisen kansan keskuudessa, mutta yksi persu ei vielä vaalivoittoon vie. Jyrki saanee herrojen ja rouvien äänet.

Huolestuttavin piirre tulevissa vaaleissa on, että puolet äänestäjistä jää sohvan pohjalle “kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittoomaan…” Osa porukasta lähtee pilkille tai hiihtolenkille; viis välittää koko velkavetoisesta kansanvallasta.  Omaa valintaani en ole lyönyt lukkoon, mutta lupaan kirjoitella ehdokkaista ja vaalilupauksista satunnaisesti ja sattumanvaraisesti.

Päätin ensin maistella, miltä Jutta tuntuu. Tätä kirjoittaessani tiedän demareiden puoluejohtajasta kovin vähän. Michael Jungner ei ole enää isotellut rakkauden sanomallaan. Se olisi tyylitöntä, kun pöytään on lyötävä leikkauslistoja ja kaikki herttaiset lupaukset on syötävä.

Puhuiko eilen telkkarissa ihminen Jutta Urpilainen vai viestinsä huolella muotoileva opettaja? Haluaisin, että eduskuntaan valitaan aitoja, osaavia ja avoimia ihmisiä. Missä toive-ehdokkaani luuraavat? Ehkä joku tuntematon tulee ovelle kolkuttamaan. Vaalikoneisiin en koske. Mikä neuvoksi?

Dioksiinia munissa

Saksalaiset kana- ja sikafarmarit ovat syöttäneet dioksiinilla öljyttyä rehua sioille ja kanoille. Viranomaisten mielestä pitoisuudet ovat vaarattomia, mutta media höylää aiheesta hengenvaarallisia otsikoita.

Mitä hurjaa Suomessa tapahtuu? Rakkauden puolueen puoluesihteeri leikkaisi yritystuista puoli miljardia. Samanaikaisesti Nokia nousee Amerikassa vihatuimpien yritysten listalle (15 sija).

Kreikan ja Irlannin jälkeen Portugalia houkutellaan EU:n sosiaaliluukulle. Jotain uutta ja jännää on luvassa suomalaisille poliitikoille ennen kevään vaaleja.

100 000 uutta työpaikkaa veroja nostamalla

Jutta Urpilainen lupaa satatuhatta uutta työpaikkaa veronkorotuksilla ja julkisilla menoleikkauksilla. Äkkinäiselle lupaus tuntuu pyramidihuijaukselta. Mutta onneksi Paavi rientää apuun salliessaan kondomin käytön. Turvetuotannon ja kaivostoiminnalle rinnalle tarvitsemme valtiollisen kondomitehtaan. Kumisuojille olisi nyt katolisissa maissa kysyntää.

Onko demareiden tarkoituksena rahoittaa yrittämistä valtion kassasta? Kepulaiset ovat risupaketoineet bioenergian ja tuulivoiman, leikanneet metsäverotusta ja jakaneet maataloustukea.

Demarit eivät kerro, minne ne työpaikat luodaan? Nostetaanko julkisen sektorin osuus niin suureksi, ettei muuta enää tarvita? Yksityinen sektori lakkautetaan tarpeettomana ja työtä tehdään kunnan ja valtion piikkiin.

Satatuhatta uutta työpaikkaa tarkoittaa, että joka viides tai kymmenes työtön tai vajaatyöllistetty saa uuden duunin. Jäljelle jää vielä puolisen miljoonaa. Kenellä persut kestää tarjota näille jotain omaperäistä?

EU-vaalit sunnuntaina

Huomenna tähän aikaan tiedämme, miten vaaleissa kävi. Saako joku suurista selvästi enemmän väkeä sisälle kuin muut?

Kokoomusta ennakoidaan voittajaksi.

Miten käy persuille ja ruotsalaisille? Tässä vaiheessa vaalit eivät oikeastaan kiinnosta. Olen jo äänestänyt.

Moniko lopulta raahautuu äänestyspaikoille, jää nähtäväksi.