Hyi, pankkien stressitestit ovat kamalia

Kukahan meistä haluaisi, että joku EU-virkamies änkeisi tutkimaan, miten hyvässä tai huonossa ja jamassa taloutemme on? Saksalaispankki Helaba on sanoneet NICHT GUT! stressitestille. Kilpailijat käyttäisivät oitis tietoja heikkojen kampittamiseen. Niin sitä pitää: nurkkien nuuskiminen kielletään!

EU:n pankkivalvojia ei päästetä saksalaispankin tilejä syynäämään.

Sopivaa vakavaraisuuden laskentamallia ei ole hyväksytty, joten vain 90 pankin kunnosta ja tilasta tulee tarkkaa tai vesitettyä tietoa tämän viikon perjantaina.

Sijoittajat vain hermostuvat lopullisesti, jos saavat tietää, miten paljon pankki on myöntänyt valtionlainoja horjuville kansantalouksille.

Euroopan vanhainkodissa asiat eivät ole kunnossa. Portugali, Kreikka ja Irlanti ovat teho-osastolla. Italia ja Espanja ovat hoitojonossa.

Mutta Amerikan velkakehitys on sekin tullut tiensä päähän. Kohta kellot soivat Barack Obamalle: toista kierrosta ei tule, jos velkakuormaa ei voi tästä enää lisätä.

Milloin länsimaiden velkainen korttitalo romahtaa? Ei aavistustakaan, miten tavisten käy. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kohta tulee vielä isompi JYTKY.

Onko Kreikka Länsi-Euroopan kaatumista ennakoiva DDR?

Neuvostoliiton kuplatalouden murtumisen kulmakivenä oli Berliinin muuri, joka revittiin auki vuonna 1989.

Wikipedia: Berliinin muuri (saks. Berliner Mauer) oli muuri, joka erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961–1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon "antifasistiseksi suojavalliksi" kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.

Nyt muuria ei ole, mutta mihin suuntaan kreikkalaiset karkaavat kansantaloutensa velkavetoisesta ahdingosta? Afrikkaanko, vai Turkkiin? Eurotalouden kaatumisen jälkeen ainut pakotie lienee paluu reaalitalouteen, mutta pystymmekö nielemään karvaan kalkin?

Kreikan ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kansantalouden kasvuautomaatti, joka jyskyttäisi kolmekymmentä vuotta ylimääräistä yli 300 miljardin euron velkojen hoitamiseksi. Missä vaiheessa joudutaan toteamaan, että “tää on nyt tässä”. Vanha manner on syvimmässä kriisissä toisen maailmansodan jälkeen.

Ongelmien omistajista Kreikka on pienin. Olemmeko tulleet viimeiselle rannalle?

Saako Suomi sopuisan hallituksen?

Etelästä virtaa Suomeen hyvin lämmintä ilmaa. Finlandia tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Soinilaiset nousivat uudelleen politiikanteon keskiöön: Persut halutaan hallitukseen, ehkä demarit sopivat paremmin oppositioon.

Näissä hallitusgeimeissä vedetään suomalaisen politiikan linjoja vuosiksi eteenpäin. Rintamalinja ei enää kulje oikeisto – vasemmisto blokkien välillä.

Timo Soini on “jytkyllään” sekoittanut perinteisen pokeripakan täydellisesti. Säätytalolla on käyty vanhan ajan tuponeuvotteluja. Kataisen porukat ovat vaihe vaiheelta edenneet kohti “viimeistä rantaa”. Perinteisillä asetelmilla valmista ei ole syntynyt.

Timo Soini on ratkaisevassa asemassa. Puolueen kuumakallet ovat ehkä vaalivoiton jälkeen rauhoittuneet ja syntyy markkinarako lehmäkauppoihin yhdessä keskustan kanssa. Vihreille ei näköpiirissä olevissa karsintahakkuissa ei jää tilaa valkoselkätikkailuun.

Suomi 2011 on erilainen. Vanhat puolueet eivät enää pyöritä tahkoa haluamallaan tavallaan. PS:n asema ei heikentyisi oppositiossa, mutta persujen avainhenkilöt kaipaavat hallitusvaltaa. Se heille ilmeisesti suodaan.

Kepusta tehdään apupuolue. Kokkarit ja Persut rakentavat huomisen Suomea. Hallituksessa kaikki yhdessä joutuvat avaamaan Euroopan umpisolmuja. Todelliset ongelmat löytyvät kuitenkin kotimaasta.

Kataisen on pakko onnistua: neljättä yritystä ei enää tule. Veikkaan, että hallitus syntyy: demarit ja vihreät siirretään oppositioon. Oikeisto julistetaan tämän pelin voittajaksi.

Presidenttipelissä Niinistö on ykkönen ja Soini pääsee haastajaksi vain näkyvän ministeripaikan kautta. Loppupeleissä Sauli voittaa. Timolla on vielä aikaa, koska Niinistö tulee vain yhden kauden presidentti.

Hallitushaaveet pirstaloituvat

Uusi eduskunta kasaa Persujen “Njietu” vastauksen jälkeen uutta risupakettia, josta yritetään Portugali-avustuskelpoista hallitusta. Kreikassa mellakoidaan: hyvät eläkkeet ja erinomaiset palkanlisät tarjoavat sille hyvät edellytykset velkasaneeraukseen. Ongelmat eivät katoa, mutta olemme kaikki mukana yhteisessä veneessä.

Pelastusrenkaita ei ole tarjolla kuin eka luokassa matkustaville.
Loosereiden hallitusta kasataan, jotta Suomen ei tarvitse vetäytyä EU:sta ja eurosta. “So What?”politiikan jatkumo tarkoittaa, että Portugalia autetaan, Kreikalle myönnetään lisälainaa ja kohta arvon espanjalaisetkin ovat velkaluukulla. Ruotsalaiset (siis oikeat swedut, ei RKP, nauravat partaansa), kun ei ole tarvetta osallistua, jollei teollisuudella tai pankeilla ole erityisen vahvaa intressiä.

Suomi elää yli varojen ja ehkä näillä toisten auttamisilla poliitikot saavat huomio siirrettyä omista ongelmista muualle. Ehkä tämä on kauan kaivattua uutta ulkopolitiikkaa? Suomi pärjäisi erinomaisesti, jollei muualla menisi huonosti.

Toivon, että Paradise Oskar voittaa euroviisut, jotta saisimme edes hetken rypeä paratiisissa. Annetaan leijonienkin voittaa Slovakiassa kultaa ja mirhamia. Suomi on niin sekaisin Marin (Kiviniemi) jälkeen, että jotain ulkomusiikillista lohtua elämään on saatava.

Uuteen hallitukseen tarvitaan kohta kepukin apupuolueeksi.

Halki, poikki ja Pinotexiä EU:lle ja eurolle

Mitä minä tiedän Portugalin ongelman ratkaisusta tai pysyvästä vakuusrahastosta? Seuraan sujuvasti sähköisiä medioita ja talouden meedioita printtiversioista. Pallo lentää kuin tennisottelussa laidasta laitaan. Niinistökään ei tiedä, väittää VM:n talousviisas. Timo Soini on kirjoittanut Wall Street Journalissa, että kapitalistien pitäisi vihdoinkin uskoa markkinavoimiin eikä tukiaisiin.

Perussuomalaiset eivät aio tukea Portugali-pakettia. Demarit yrittävät olla sanomatta yhtään mitään, koska hinku hallitukseen on ylimpänä mielessä, mutta niitäkin pelottaa.

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen joutuu ajamaan paketin hyväksymistä viran puolesta, kun ilmeisesti on tullut luvattua, ettei Suomi keikuta eurovenettä. Kepulaiset ovat vetäytyneet maakuntiin haavojaan nuolemaan. Pääministeri Kiviniemi puoluetovereineen eivät uskalla tarttua “asiaan” kaksin käsin.

Näinkö heikoissa kantimissa EU:n rakenteet ovat, että linja-autolastillinen perussuomalaisia pystyy kaatamaan EU:n massiivisen rakenteen? Kaaosteoriassa puhutaan perhosen siiveniskuista maailman toisella laidalla, joka laukaisee valtavan katastrofin toisaalla. Onko tämä meneillään oleva eurospektaakkeli totta vai poliitikkojen, pankkien pr-osastojen ja sijoittajien meille syöttämää puppua?

Homma haisee ja maistuu kalanmaksaöljyltä. Euroopan “suuret” kokoontuivat Luxemburgiin pohtimaan umpisolmun ratkaisemista. Pienemmille syötetään viikon verran (16.5.2011 on kokous) pajunköyttä, että jok'ikinen kynnelle kykenevä saadaan raapustamaan nimikirjaimensa vaivalla kyhättyyn tukiaissopimukseen. Siinä meille talouden risupakettia vuosiksi eteenpäin.

Soinin porukat ovat asemoineet itsensä europelastuksen ulkopuolelle ja suosittelevat “antaa mennä, jos on mennäkseen”, jotta politiikan, pankkiirien ja sijoittajien välinen salaliitto saadaan purettua.

Ajopuu on valmiina: toivottavasti Suomi selviää kriisistä kaarnalaivan tavoin. Ei tämä homma voi meistä riippua. Sopan keittäjät ovat muualla; ratkaiskoot. Pankit ja sijoittajat ovat laittaneet roponsa paska-projekteihin, jotka eivät tuota riittävästi. Miksi nyt ollaan niin sosialistia?

Minuakin kiehtoo pelimiehenä, että “katsotaan kortit”, koska tässä pelissä pelataan sekä monilla ja merkityillä korteilla, huojuvan korttitalon metaforilla ja pakka sekaisin jakovaroilla. Pitäisikö ottaa rikkailta luulot pois? Kävi miten kävi, meille tavallisille juntturoille se lasku lankeaa; pelataan!

1. Soini ja Niinistö ovat kohta tätä menoa samassa puolueessa.
2. Kumpi tai Kampi voittaa presidenttikisan.
3. Siirtäkää armeijan aikaiset säästönne sukanvarteen tai patjan alle.
4. Elämä on!

Hakeutuminen velkajärjestelyyn

Suomelle tarjotaan merkittävää roolia Euroopan unionissa. Tämän kuun puolivälissä (16.5.2011) meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus sysätä EU uuden pankkikriisin alkumetreille. Eurooppalaisten katseet suuntautuvat nyt jytky-vaalivoittajiin. Saako Suomi aikaiseksi päätöksentekoisen hallituksen, vai ajaudummeko riitaisaan välivaiheeseen, jonka jälkeen meistä tulee Lehmann-Brothers –kaltaisen syntipukki.

Jos suomalaiset sen tekivät, EU hajoaa, euro menee pipariksi ja ajaudumme aikaisempaa syvempään lamaan.

Elämme ratkaisevia hetkiä: “vastuullisten” virkamiesten pöksyt ja naisten jakkupukujen helmat liehuvat. Tarjolla olevaan eurokatastrofiinko mallioppilaan “So What?” urakehitys Euroopan ytimessä päättyy? Joudummeko koko muun mantereen väheksymäksi hylkiöksi ja oman pesän likaajaksi?

Onko tämä alkusoittoa kolmannelle maailmansodalle?

Paljon vartijoiksi ovat kansalaiset äänestyskopeissaan poliitikot laittaneet. Emmekö enää toivu tästä “vaalivoitosta”, eikö tämä jälkeen näin pientä maata ei enää pystytä hallitsemaan? Tässäkö on maailmanlopun alkusoitto?

Kreikan ajautuminen velkasaneeraukseen ei enää ole uutinen. Irlanti ehkä selviää, mutta Portugali on liemessä vain hetken ennen kuin espanjalaiset pankit ajautuvat karille. Meidänkö vikana on, että muut elävät yli varojensa?

EU:ta myytin meille pelastuksena. Soini osuu kommentissaan euron ytimeen: siellä missä EU, siellä ongelma. Tätä tarjolla olevaa kokonaisongelmaa suomalaiset eivät pysty selvittämään. Meitä pyydetään vain katteettoman shekin allekirjoittajaksi.

Pelottaako?

Kun rahat loppuvat euroveljet-siskot auttavat

Sitä on liikkeellä: rahat eivät riitä ja eurosiskot ja veljet rientävät apuun velkaisia auttamaan. Kiviniemi lausui, ettei Portugali ano EU-apua. Harvassa on asiantuntijat, joiden mielestä Portugali selviää omin voimin ja ilman kovia lääkkeitä. Jos lääkettä ei oteta vuorossa on polvilleen menevä Espanja. Sikäläiset pankit ovat rahoittaneet portugalilaisten velalla vivutettua “kehitystä”.

Suomalaisilla politiikan pelikentillä tapahtuu suursiivous tänä keväänä. Silti tulevat vaalit eivät ratkaise yhtään mitään; samat ongelmat ovat päättäjien silmien edessä heti vaalivalvojaisten jälkeen.

Äänestäjinä joudumme todistamaan, miten nopeasti puolueiden linjanvetäjät syövät sanansa vaalien jälkeisen aamupuuron yhteydessä.  Meilläkin on kehitetty niin korkea elintaso, että harvalla siihen on enää varaa. Iki-ihana EU on ainakin tuonut sen, että köyhiä on kaksin verroin enemmän ja äärimmäisen köyhyyden hyväksymiseksi romaanit tulevat maahamme pyörittämään kansalaisia potuttavaa IRL-reality-showta.

Tarjolla oleviin ongelmiin ei ole yhdelläkään puolueella valmista “kikka kuutosta”. Euroopan sairastumisen syynä on post-kommunistinen uho. Joka puolelle rakennettiin entistä ehompaa mutta tuottamatonta infraa, marmoripalatseja ja ostosparatiiseja. Teollinen tuotanto siirrettiin pois jaloista, jotta täällä pystyttäisiin Kreikasta Karesuvantoon elämään siistimmin kuin mihin oli varaa.

Rakentajat myivät unelmia ja pankkiirit kauppasivat halpaa rahaa. Jokainen pankin kynnyksen yli kompasteleva käveli taskut pullollaan euroja ja rakennemuutosprojekteja toteuttamaan. Usko uuteen uljaaseen Eurooppaan johdatti meidät velka-ansaan ja täältä emme pääse pois luotijunalla. Tämä tauti kestää kauan. Emme vielä tiedä, miten tappavasta viruksesta on kyse.

Suomi on osa Eurooppaa ja maailmantaloutta. Meidän poliittiset viisaudet eivät maailman ongelmia ratkaise. Sillä ei ole suurta väliä teemmekö yhteistyötä sopuisasti tai pakon sanelemana. Sellaista EU:n ydintä ei ole, jossa suomalaisilla olisi väkimääräänsä suurempaa vaikutusvaltaa.

Euroopan taloushallinnon tueksi ulkopuolista elämää

EUROOPPA Taloushallinnon virkailijat aikovat pitää lehdistötilaisuuden, jossa kerrotaan uudesta, EU:n ulkopuolisen talouselämän etsintään liittyvästä löydöksestä.

Innostuksen syyksi arvioidaan uutista, jonka mukaan Nasa on kaiketi löytänyt avaruudesta merkkejä elämästä.

EMU-byrokraatit eivät ole vielä kertoneet löydöksestä tarkemmin, mutta huhuiltu kutsu lehdistötilaisuuteen herätti arvailuja siitä, onko EU löytänyt todisteita toimivasta talouselämästä ulkoavaruudessa. Toiveet euron pelastamiseksi ovat vihdoinkin myötätuulessa. Dominoteorian mukaan kaatumisvaarassa ovat vuoronperään, jos uusia konsteja ja utopioita ei keksitä:

1. Kreikka
2. Irlanti
3. Portugali
4. Espanja
5. Italia
6. Ranska

Hännänhuippuna odottavat Saksan ja Britannian pankit. Suomella tulee kiire velkaantua pikavippimarkkinoilla, että ehtii avustusjonoon ajoissa. Mistä niitä senttejä oikein tulee, jos mallioppilas asettuu jonon häntäpäähän?

Pitäisikö Kiinaan lähettää hyvän sään aikana tarjouspyyntö koko pesästä? Yuanin arvonnousu antaa eväät käteiskaupan tekemiseen.

- Yrittäjiä pidetään kaikkivoivina robotteina, jotka kestävät mitä tahansa, mutta totuus on toinen, Metsä-Ketelä kertoo Kauppalehdessä.

Samaa ei voi sanoa Euroopan pankkiireista. Kun heiltä katoaa muutama kymmenen miljardia Kankkulan kaivoon, EU:n hallitukset rientävät apuun.

Älä koskaan usko asiantuntijaan

Elämme sellaisessa harhaluulossa, että jotkut asiantuntijat ymmärtävät maailmaa paremmin kuin kukaan muu. Lopputuloksena on, että gurut ja asiantuntijat aina lyövät kirveensä kiveen, kun radikaalit muutokset lyövät läpi.

Tietämisen suurin viisaus on massoilla, jotka viis välittävät viisastelijoiden ennusteista. Euron piti olla Suomelle poikkeuksellisen turvallinen valuutta. Nyt tiedämme, että Eurooppa kehittyy “kriisien kautta”.

Kukaan ei ole tiennyt etukäteen, mihin Euro asettuu ja millaisen muodon EU lopulta saa. Maailman monimutkaistuessa, meidän on luotettava omiin tunteisiimme. Asiantuntijat heittävät vain ilmakitarakeikkoja niin kauan kuin kysyntää riittää.

Tutustuin 3G iPadiin matkalla Tallinnaan

Matkalla Eestiin koskettelin ensimmäistä kertaa iPadia ja se oli rakkautta ensikosketuksesta. Sellainen pitää ehdottomasti saada.

Suomeen palattuani Irja kertoi uutisena, että europarlamentaarikot saavat talon puolesta käyttöönsä ilmaiset iPadit.

Samat sanat meille. Se on matkustavalle ihmiselle mainio kapistus, koska siinä on mukana kaikki se, mitä matkalla tarvitsee; henkilökohtainen infopalvelu näppärästi sormenpäillä avattavissa.

Sama uutinen löytyi eestiläisestä päivälehdestä.

  3G versio mahdollista Skype-puhelut ja 3G yhteydet. Matkalla ei enää tarvitse perinnepuhelinta. Olennaisimman yhteydenpidon voi keskittää iPadiin. Minä en välitä suuresti puhelimessa lörpötellä.

http://www.epl.ee/artikkel/577468

Rakennamme uutta Eurooppaa Sosiaalisessa Mediassa

Suomi on suunnattoman pieni maa sosiaalisessa mediassa. Nokia oli aikoinaan maailmanluokan suurryitys, mutta Nokia on vain varjo entisestään. Suomalaisittain maailman suurin kännykkävalmistaja on edelleen tärkeä kansallisen identiteetin rakentaja. Toivon, että Nokia löytää uuden menestysvaihteen ja nousee mobiililiiketoiminnan ehdottomaan kärkeen.

Kahdeksan miljardia euroa vakuusrahastoon

Suomen osuus vakausrahastosta on kahdeksan miljardia euroa. Minusta on hienoa, että olemme osana Euroopan talouselämän ydintä. Suomen ei tarvitse jättää erillistä konkurssihakemusta. Etelä-Euroopan maista kerrotaan nyt, että kaveria ei jätetä.

Euroopan hullut päivät eivät pääty 750 miljardin euron tukipakettiin. Vakautus on vasta eurooppalaisen muutoksen starttilaukaus. Kohta Suomi joutuu laittamaan kuntataloutensa kuriin. Valtion velkaa ei enää pysty lisäämään. Pahinta yhtälössä on, että joudumme katsomaan totuutta silmiin. Euroopan rampaantuminen (Rompoy) ja heikentyminen on tosiasia. EU on suomalaisten näkökulmasta parinkymmenen vuoden ikäinen torjuntavoitto. Menestymisen eväät löytyvät tulevaisuudessa Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta.

Suomi elää metsässä ja Kreikka tietää, miten tyhmät Pohjoismaat (Suomi ainoana) pannaan maksamaan heidän korruptiosta ja taloudellisesta lepsuudesta aiheutuvat kustannukset. Suomi on EU:n mallioppilas, jolle hyväksytyksi tuleminen  EU:n ytimessä on kaikki kaikessa.

Ei syytä huoleen. Lyhyellä tähtäyksellä “vakausraha” ei haittaa tuulipukukansan arkista ahertamista. Hyvinvointivaltio ei ole vielä täysin tuusan nuuskana. Meillä on vielä toivoa. Jospa Välimeren maat koppeentuvat huolehtimaan veloistaan. Parin vuoden kuluttua tiedämme tarkemmin, miten tässä käy.

Talouden Tuplavee Toteutuu

Miten Suomi suojautuu eurotaantumalta? Poliitikkomme tietävät, että Eurooppa on elvytetty eurotaantumaan. Julkisten investointien ja menojen lainoihin ei löydy rahaa, kohta konkurssihakemus joudutaan lähettämään Kiinaan, koska omista kukkaroista euromaat eivät kohta löydä latin latia.

Suomi on Kreikkakunnossa vuoden 2015 jälkeen. Viiden vuoden kuluttua meilläkin on velkaa 22 000 – 25 000 euroa per suomalainen: kreikkalaisilla nyt 26 000 euroa per asukas. Kuntien taloudenhoito edellyttää kuntaveron nostamisen neljäänkymmeneen prosenttiin! Julkisessa keskustelussa ihmetellään kreikkalaisten tietämättömyyttä taloutensa tilasta, mutta tiedämmekö itse, mille tielle julkisen talouden velkaantuminen meitä kuljettaa? Elämme Suomessa aivan samalla tavalla: velkarahalla.

Joudumme ilmeisesti ennen sitä osallistumaan Kreikan, Espanjan, Portugalin, Irlannin ja Itä-Euroopan kansantalouksien pelastusoperaatioihin. Luovalla kirjanpidolla valtionvarainministerimme selittää, ettei Kreikalle myönnetty velka ole meiltä pois. Tuemme ilman vakuuksia Sonera UMTS-lupaostosten tavoin Kreikkaa ja kiertoteitse saksalaisia ja ranskalaisia suurpankkeja, jotta nämä säästyisivät tappiokirjauksilta. Paljon uutta tuohta tarvitaan ennen kuin tästä lamasta on toivuttu.

Tarjolla on nyt talouden tuplaveen toteutuminen. Pörssikurssien lasku USA:n Wall Streetillä ehkä ennakoi uuden alamäen alkua. Millaista hellurei-meininkiä on odotettavissa?

EU-vaalit sunnuntaina

Huomenna tähän aikaan tiedämme, miten vaaleissa kävi. Saako joku suurista selvästi enemmän väkeä sisälle kuin muut?

Kokoomusta ennakoidaan voittajaksi.

Miten käy persuille ja ruotsalaisille? Tässä vaiheessa vaalit eivät oikeastaan kiinnosta. Olen jo äänestänyt.

Moniko lopulta raahautuu äänestyspaikoille, jää nähtäväksi.