Suomelle tarjotaan merkittävää roolia Euroopan unionissa. Tämän kuun puolivälissä (16.5.2011) meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus sysätä EU uuden pankkikriisin alkumetreille. Eurooppalaisten katseet suuntautuvat nyt jytky-vaalivoittajiin. Saako Suomi aikaiseksi päätöksentekoisen hallituksen, vai ajaudummeko riitaisaan välivaiheeseen, jonka jälkeen meistä tulee Lehmann-Brothers –kaltaisen syntipukki.
Jos suomalaiset sen tekivät, EU hajoaa, euro menee pipariksi ja ajaudumme aikaisempaa syvempään lamaan.
Elämme ratkaisevia hetkiä: “vastuullisten” virkamiesten pöksyt ja naisten jakkupukujen helmat liehuvat. Tarjolla olevaan eurokatastrofiinko mallioppilaan “So What?” urakehitys Euroopan ytimessä päättyy? Joudummeko koko muun mantereen väheksymäksi hylkiöksi ja oman pesän likaajaksi?
Onko tämä alkusoittoa kolmannelle maailmansodalle?
Paljon vartijoiksi ovat kansalaiset äänestyskopeissaan poliitikot laittaneet. Emmekö enää toivu tästä “vaalivoitosta”, eikö tämä jälkeen näin pientä maata ei enää pystytä hallitsemaan? Tässäkö on maailmanlopun alkusoitto?
Kreikan ajautuminen velkasaneeraukseen ei enää ole uutinen. Irlanti ehkä selviää, mutta Portugali on liemessä vain hetken ennen kuin espanjalaiset pankit ajautuvat karille. Meidänkö vikana on, että muut elävät yli varojensa?
EU:ta myytin meille pelastuksena. Soini osuu kommentissaan euron ytimeen: siellä missä EU, siellä ongelma. Tätä tarjolla olevaa kokonaisongelmaa suomalaiset eivät pysty selvittämään. Meitä pyydetään vain katteettoman shekin allekirjoittajaksi.
Pelottaako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti