Haistakaa pankkituki koko valtiovalta

Kreikassa mellakoidaan, brittinuoret eivät välitä yhteiskunnasta paskan vertaa. Suomen eduskunnassa pullikoidaan. Etelän roistovaltioille ei enää myönnetä vastikkeettomasti apua, tukea tai edes myötätuntoa.

Vuoden 2008 laman vaikeuksien loiventamiseksi valtiot elvyttivät taloutta velkarahalla. Pankit ja autotehtaat pelastettiin. Nyt valtiot ovat liemessä ja ulospääsyä ei ole näköpiirissä.

Suomen valtiontalous näyttää numeroiden valossa edelleen hyvältä. Kilpailukykyvertailussa pärjäämme yhä paremmin kuin moni muu, mutta vientiteollisuuden pyörissä on jo hiekkaa.

Suomi on menestynyt hyvin globaalitaloudessa väitetään, todellisuudessa EU:n avoimet markkinat ovat hyödyntäneet meitä eniten. Yritystoimintamme maailmanlaajuistaminen on vasta aluillaan. EU:n vetoapuun emme enää voi luottaa. Katseet on käännettävä BRIC-talouksiin, soutuvenheellä Kiinaan ja resiinalla Russiaan. Afrikkaa, Intiaa, Brasiliaa ja muita kasvualueita ei sovi unohtaa.

Kohtuullisen hyvät suhteet EU:n mahtivaltioihin ovat edelleen arvokkaita, koska suurissa projekteissa tarvitsemme eurooppalaisia kumppaneita. Impivaaran rajojen sulkeminen vie meidät nopeasti Euroopan köyhimpien maiden joukkoon. Paluu 1900-luvun alkuun ei palvele materiaaliseen hyvään tottuneiden suomalaisten tarpeita.

Pienen maan kotimarkkinoilla ei kauan juhlita.

Teekutsuliikkeestä suomalaiseen vastakkainasetteluun

Amerikkalainen teekutsuliike sähköistää ja inspiroi yhä omituisempaan politiikan tekoon. Ratata-bum-bum automaattiaseet ovat villin ja vapaan lännen uusimpia vaaliaseita. Johtavat poliitikot heittävät sanallista herjaa vastustajien silmille ja jostain peräkamarista löytyy joku höynähtänyt, joka päättää muuntaa vihapuheet teoiksi.

Meillä presidentiksi vasten omaa tahtoaan pyrkivä Sauli Niinistö mainosti viime vaalikiertueen aikana, että vastakkainasettelun aika on ohi. Kokoomuksen työväenpresidentiksi tyrkytettävän uusinta vaalislogaania ei ole vielä sorvattu.

Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan, Italian, Ranskan ja Belgian velkakuorman yhteisvastuullinen hoitaminen saattaa tehdä tyhjäksi Niinistön entiset puheet. Kaikki suomalaiset eivät innostu siitä, että sosiaalihuollamme heikosti taloutensa hoitaneiden valtioiden velat ja / tai Kankkulan kaivoon heitettyjen pankkien riskilainat (tarkoittaa: kiinteistöbisnes).

Meillä teen lipittäjiä ei ole nimeksikään. Nouseeko Suomessa kahvikuppineurootikkojen vastarintaliike? Vaaleihin on noin sata päivää. Pannaan pannut porisemaan.

Kahdeksan miljardia euroa vakuusrahastoon

Suomen osuus vakausrahastosta on kahdeksan miljardia euroa. Minusta on hienoa, että olemme osana Euroopan talouselämän ydintä. Suomen ei tarvitse jättää erillistä konkurssihakemusta. Etelä-Euroopan maista kerrotaan nyt, että kaveria ei jätetä.

Euroopan hullut päivät eivät pääty 750 miljardin euron tukipakettiin. Vakautus on vasta eurooppalaisen muutoksen starttilaukaus. Kohta Suomi joutuu laittamaan kuntataloutensa kuriin. Valtion velkaa ei enää pysty lisäämään. Pahinta yhtälössä on, että joudumme katsomaan totuutta silmiin. Euroopan rampaantuminen (Rompoy) ja heikentyminen on tosiasia. EU on suomalaisten näkökulmasta parinkymmenen vuoden ikäinen torjuntavoitto. Menestymisen eväät löytyvät tulevaisuudessa Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta.

Suomi elää metsässä ja Kreikka tietää, miten tyhmät Pohjoismaat (Suomi ainoana) pannaan maksamaan heidän korruptiosta ja taloudellisesta lepsuudesta aiheutuvat kustannukset. Suomi on EU:n mallioppilas, jolle hyväksytyksi tuleminen  EU:n ytimessä on kaikki kaikessa.

Ei syytä huoleen. Lyhyellä tähtäyksellä “vakausraha” ei haittaa tuulipukukansan arkista ahertamista. Hyvinvointivaltio ei ole vielä täysin tuusan nuuskana. Meillä on vielä toivoa. Jospa Välimeren maat koppeentuvat huolehtimaan veloistaan. Parin vuoden kuluttua tiedämme tarkemmin, miten tässä käy.

Kohti uutta talouspolitiikkaa

Suomi tekee kauaskantoisia energiapäätöksiä. Ydinvoimaloiden käyttöikä on 60 vuotta ja niillä luodaan edellytykset “halvan energian tuotantoon” vuosikymmeniksi eteenpäin. Näkyykö talouspolitiikan taivaanrannalla mitään muuta mieltä kiehtovaa ja tulevaisuuspohdintaan innostavaa?

Suomi elää risupakettinsa turvin entiseen tapaan metsästä. Nyt sieltä revitään tyvitukit, sellupuut, risut ja kannot.

Suomi oli tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaita 90-luvulla – ainakin omasta mielestä – mutta nyt kuulumme tulevaisuuskehityksen Ö-mappiin. Sieltä on toisaalta hyvä ponnistella ylöspäin.

Venäjän läheisyys tarjoaa meille kohtalonyhteyden, jos Venäjällä menee hyvin. Vaikeita aikoja en toivoisi, koska Nato-kortti ei paljoa pelasta, jos panssarit jyräävät edes-takaisin E18 pitkin puolesta ja vastaan.

Kreikka on kaukana meistä. Emme ymmärrä heidän kieltä tai kirjaimia, mutta olemme Brysselin kautta kohtalonyhteydessä myös heidän heikkoon taloudenpitoon. Italia, Espanja, Portugali ja Irlanti ovat velkajonossa, johon päädymme itse kymmenen vuoden kuluessa, jos julkisia menoja ei saada kuriin.

Teollisuus karkaa Suomesta. Kaikki se tuotanto, joka pystytään valmistamaan edullisemmin Kiinassa tai Intiassa, Baltiassa tai entisessä Itä-Euroopassa, siirrettään sinne sumeilematta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Isänmaallista tuotantoa ei ole.

Globaalitalouteen sopeutuminen edellyttää sellaisten tuotantoalojen kehittämistä, joilla on aito edellytys pärjätä tässä lumen ja jään peittämässä peräkylässä. Löytyykö teknologiateollisuudesta kasvukykyisiä kansalliseen osaamiseen nojaavia erityisosaajia, joiden lihakset riittävät maailmanvalloitukseen?

Missä sitä uutta talouspolitiikkaa tehdään? Poliitikotko tietävät Suomen suunnan? Löytyykö viisasten kivi Aalto yliopistosta? Millaisen panoksen antavat peräkylien hujan-hajan-yliopistot? Entä yrittäjät? Kuinka hyvin tulevaisuuden kehitystä ohjaavat riskirahoittajat, ruukkiryhmien ja novagroupien rakentajat?

Onko merkkejä uudesta älyllisestä elämästä EU-hankkeiden tuloksena?  Entä SHOKIT?

Helpompi on analysoida kaiken pirstaloitumista, särkymistä, sekoittumista, verkottumista ja unelmien säpäleiksi menemistä, kuin ennakoida uusien taloudellisten kehityspolkujen alkuja. Suomi nousi sodan jälkeen teollisuusmaaksi. Kolmenkymmenen vuoden aikana olemme nousseet sota-ajan orvosta kerjäläisestä menestyneimpien maiden joukkoon.

Seuraavaa suurta muutosta vasta hahmotellaan. Nyt olisi uusien keksintöjen paikka.