Suomi

Suomi. Anthony Bourdain tutustuu Sami Yaffan opastuksella suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin peruspilareihin: saunaan, viinaan ja makkaroihin.

Lisäksi herkutellaan hienossa ravintolassa, mummon keittiössä ja nakkikioskilla.

Amerikkalainen lifestyleohjelma. 8. tuotantokausi

Lappi ravintola Annankatu 22, Helsinki. Kehui mummon ruoan parhaaksi.

Onko Finnair liidokki?

Omistan kirjoitukseni Juha Vahelle, joka maalaamani linkin takana pohdiskelee menneitten aikojen henkilöstöjohtamista.

Finnairin sinivalkoisille siiville on useamman vuoden aikana satanut mediataivaalta sopulipaskaa siinä määrin, ettei lentopalvelufirmaa erota, onko lintu vai Talvivaaran  päästövesien hapettomuudesta kärsivä kala.

Elokuvateollisuutemme tulevaisuus istuu, makaa, edestä ja takaa afrikkalaisten halpis-Mannerheimien varassa.

Selittämätöntä myötähäpeää tuntien aion katsoa “mustavalkoista”  dokkaria, jossa kerrotaan, miksi emme voittaneet talvisotaa ja / tai jatkosotaa, vaikka taistelimme toisen maailmansodan jatko-osiossa jopa Wehrmachita vastaan (Lapissa).

Pohjola haluaisi eristäytyä eritystalousalueeksi Euroopan ulkopuolelle, jonne taloudelliset taantumat, pörssien kurssiheilahtelut ja yritysjohtajien satunnaiset hölmöilyt eivät vaikuttaisi tuhannen päreen vertaa. Kansalaisille syötetään mielikuvaa hattutempun onnistumisesta, sikäli mikäli kaikki ennusteet eivät mene totaalisesti pieleen.

Oma arvioni: ennusteet menevät satavarmasti vituroilleen!

Suomi eli metsästä, Nokia kompastui Applen älypuhelimeen ja kohta Angry Birdiakin grillataan Roviolla. Ikuisia totuuksia ei ole: yritysten ja innovaatioiden elinkaaret ovat aikaisempia lyhyempiä. Nyt, jos koskaan, kannattaa toivoa menneiden hyvien aikojen paluuta – tai sitten ryhdytään aidosti uudella otteella Suomen pelastamiseen.

Menneisyysuskovaisuuden nousulle on olemassa hyvät kasvuedellytykset, mutta se ei pelasta kansakuntamme taloutta.

Finlandia on edelleen – kokoonsa nähden – harvinaisen teollistunut maa, mutta harva täällä keskustelee läntisestä naapuristamme, Ruotsista, joka hakkaa meidät jääkiekossa, miesten maaottelussa ja yhteiskuntiemme jälkiteollistumisessa.

Elämme menneisyydessä, huomisesta emme saa otetta.

Mikä meitä vaivaa? Onko tämä sitä talvisodan henkeä, josta emme pääse irti. Raatteen tien taistelustakin on tarjolla uusia tulkintoja, joiden mukaan venäläiset juuttuivat logistiseen mahdottomuuteensa ja kainuulaisten sankarillinen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan on lievästi liioiteltua mytologiaa.

Elämme satujemme saarekkeella harhaisten hyvinvointitulkintojen vankeina: Suomi tarvitsee uuden suunnan, joka irrottaa meidät kansallisten valheiden (ja eurooppalaisen pimeyden) ytimestä.

Kohti uutta talouspolitiikkaa

Suomi tekee kauaskantoisia energiapäätöksiä. Ydinvoimaloiden käyttöikä on 60 vuotta ja niillä luodaan edellytykset “halvan energian tuotantoon” vuosikymmeniksi eteenpäin. Näkyykö talouspolitiikan taivaanrannalla mitään muuta mieltä kiehtovaa ja tulevaisuuspohdintaan innostavaa?

Suomi elää risupakettinsa turvin entiseen tapaan metsästä. Nyt sieltä revitään tyvitukit, sellupuut, risut ja kannot.

Suomi oli tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaita 90-luvulla – ainakin omasta mielestä – mutta nyt kuulumme tulevaisuuskehityksen Ö-mappiin. Sieltä on toisaalta hyvä ponnistella ylöspäin.

Venäjän läheisyys tarjoaa meille kohtalonyhteyden, jos Venäjällä menee hyvin. Vaikeita aikoja en toivoisi, koska Nato-kortti ei paljoa pelasta, jos panssarit jyräävät edes-takaisin E18 pitkin puolesta ja vastaan.

Kreikka on kaukana meistä. Emme ymmärrä heidän kieltä tai kirjaimia, mutta olemme Brysselin kautta kohtalonyhteydessä myös heidän heikkoon taloudenpitoon. Italia, Espanja, Portugali ja Irlanti ovat velkajonossa, johon päädymme itse kymmenen vuoden kuluessa, jos julkisia menoja ei saada kuriin.

Teollisuus karkaa Suomesta. Kaikki se tuotanto, joka pystytään valmistamaan edullisemmin Kiinassa tai Intiassa, Baltiassa tai entisessä Itä-Euroopassa, siirrettään sinne sumeilematta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Isänmaallista tuotantoa ei ole.

Globaalitalouteen sopeutuminen edellyttää sellaisten tuotantoalojen kehittämistä, joilla on aito edellytys pärjätä tässä lumen ja jään peittämässä peräkylässä. Löytyykö teknologiateollisuudesta kasvukykyisiä kansalliseen osaamiseen nojaavia erityisosaajia, joiden lihakset riittävät maailmanvalloitukseen?

Missä sitä uutta talouspolitiikkaa tehdään? Poliitikotko tietävät Suomen suunnan? Löytyykö viisasten kivi Aalto yliopistosta? Millaisen panoksen antavat peräkylien hujan-hajan-yliopistot? Entä yrittäjät? Kuinka hyvin tulevaisuuden kehitystä ohjaavat riskirahoittajat, ruukkiryhmien ja novagroupien rakentajat?

Onko merkkejä uudesta älyllisestä elämästä EU-hankkeiden tuloksena?  Entä SHOKIT?

Helpompi on analysoida kaiken pirstaloitumista, särkymistä, sekoittumista, verkottumista ja unelmien säpäleiksi menemistä, kuin ennakoida uusien taloudellisten kehityspolkujen alkuja. Suomi nousi sodan jälkeen teollisuusmaaksi. Kolmenkymmenen vuoden aikana olemme nousseet sota-ajan orvosta kerjäläisestä menestyneimpien maiden joukkoon.

Seuraavaa suurta muutosta vasta hahmotellaan. Nyt olisi uusien keksintöjen paikka.

Suomen kansantalouden pelastaminen

Suomi elää yli varojensa. Joskus Suomi eli metsästä. 1990-luvun lamasta selvisimme Nokian kännyköillä.

Tulevaisuudessa meidän pitää myydä teollisuustuotteiden lisäksi mahtavasti palveluja yli rajojen, koska muuten emme selviä nousukkaiden joukkoon.

Suomi hakee tänä keväänä itseään. Nokia yt-neuvottelee lähes 300 ihmistä pois Salosta, että siitä saadaan älykännyköiden tuotantokoti.

Ketkä rakentavat uusia tuotantolinjoja Salossa? Saatan arvata, mutta ei siitä kannata sen enempää huudella. Toivon rakentajille että Nokialle onnea. Nokian varsinaiset ongelmat ovat aivan jossain muualla.

Ovatko Suomen onnen päivät ohi?

Tarvitaan paljon osaamista, luovuutta, mielikuvitusta, kekseliäisyyttä, notkeutta, letkeyttä ja vahaa uskoa tulevaisuuteen.

Meidän on pakko keksiä aivan uusia tuotteita ja uusia tapoja tuottaa hyvinvointia, palveluja ja tuotteita.

- Sopeuduttava
- Ketteryyttä tarvitaan
- Tulevaisuuden teollisuutta
- Palvelujen osuuden lisääminen

Kesätapahtumia ruuhkaksi asti

Kesätapahtumia on Suomessa ruuhkaksi asti. Maakunnissa tarjotaan ajanvietettä joka makuun. Seinäjoella järjestettävä Provinssirock kerää tänä viikonloppuna - kolmen päivän aikana - yhteensä 75 000 juhlijaa.

• Kuopio tanssii ja soi on Pohjoismaiden suurin tanssifestivaali
• Mäntän kuvataideviikot esittelee nykytaidetta
• Sodankylän elokuvajuhlat
• Joensuussa keskustan puoluekokous
• Seinäjoen Provinssirock
• Tampereella Kokoomuksen puoluekokous
• Tampereella Jukolan viesti
• Helsingissä Pohjois-Karjala saapuu stadiin

Lehdestä luin, että maailman suurin öljynviejämaa Saudi-Arabia lisää öljyntuotantoaan ensi kuussa noin puolella miljoonalla barrelilla päivässä, kirjoitta New York Times. Mikäli suunnitelma toteutuu, Saudi-Arabia tuottaa sen jälkeen 10 miljoonaa barrelia öljyä päivittäin.

Matkailun, kesätapahtumien ja kesämökkeilyn kannalta öljyntuotannon kasvattaminen on tarpeen, jos sillä hillitään menoveden hintojen nousua.

Tuotannon lisäämistä pidetään merkkinä siitä, että saudit alkavat hermostua poliittisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, joita öljyn hinan nousu on aiheuttanut, kirjoitta Helsingin Sanomat.

Kommentoin Himasen Suomalaista Unelmaa

Helge V. Keitel kommentoi:

13.3.2007 15.48

The American Dream - Yrittäjyyden pitkä perinne
Suomalainen Unelma - Luovasti räpiköiden globaalitalouden rapakoissa ja ryteikössä

Mitä meillä on heittää peliin?
1. Kalevalainen kansanperinne (ei huono metafora kännykkäkansalle)
2. Seitsemän veljestä (porukassa pärjäämistä, omalla tyylillä)
3. Hölmöläiset (kokeilevaa kylähullutta, täyttä ymmärrystä vailla, mutta kodikasta)
5. Tuntematon sotilas (tuntemattomuudesta, autotallista maailmanmaineeseen)
6. Himanen (teknologia on väline, ajatus on voimaa, luovaa irrottelua)
7. Suomi Oy (monikielinen, mutta monoliittinen soveltaja)
8. Asenne (nöyryys, sopeutuminen, kriisinhallintataitoa, minimalistista small-talkkaamista)
9. Vahvuudet (pienet piirit ja kyky muuttua pakon edessä)
10. Tulevaisuus (suuntaa haetaan, Suunto hukassa, mutta sisukkaasti eteenpäin)