Kreikan rahakriisin syveneminen pakotta EU-päättäjät tunnustamaan tosiasiat. Amerikkalaisekonomistit heittelevät nyt neuvoja Atlantin toiselta puolelta: kehitteillä oleva ruplarahastomme ei riitä alkuunkaan, pohjattomaan säkkiin on laitettava vähintään 2 000 miljardia euroa.
Suomalaisten ei kannata tanssia taantuvien talouksien haudoilla. Huonot ajat tulevat meille muutenkin pyytämättä.
Suomi ei pääse irti Euroopasta, ei sen ytimistä tai edes euron reuna-alueesta. Päättäjämme uskoivat Eurooppaan ja liittyminen euroon lupasi työtä, turvallisuutta ja matalampaa korkotasoa.
Olemme nauttineet sitä herkkua. Vientimme on vahvasti sidoksissa EU:n sisämarkkinoihin. Aikoinaan kumarsimme Moskovan suuntaan. Nyt kumarramme edelleen; suuntana länsi.
Vientivetoinen kansantaloutemme pakottaa nöyryyteen. Sama se, vaikka liittoutuisimme Pekingin kanssa. Asiakkaitten pillin mukaan joutuisimme sielläkin tanssimaan.
“Vårt land är fattigt, och skall så bli”, pätee edelleen. Kalliin tavaran kauppiaan on pakko nöyristellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti