- TAMPEREEN TEKNILLINEN KORKEAKOULU
- Tuotantotalouden osasto, Tiedonhallinnan laitos
- LAITILA, JUSSI: TUTKIMUSTOIMINNAN SUORITUSKYKYMITTAREIDEN KEHITTÄMINEN
- Diplomityö: 93 sivua, 13 liitesivua
- Tarkastaja: professori Mika Hannula
- Rahoittaja: Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos
- Toukokuu 2002
- Hakusanat: SUORITUSKYKYMITTARIT, KEHITTÄMINEN, TUTKIMUSTYÖ, TUTKIMUSTOIMINTA
Asiantuntijatyön suorituskykyyn on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mittareiden käyttöä asiantuntijatyön suorituskyvyn johtamisessa ei ole kuitenkaan tutkittu kovinkaan paljon. Asiantuntijatyön erityispiirteet asettavat omat haasteensa suorituskykymittareiden määrittämiselle. Tässä työssä kehitettiin mittareita case-organisaation tutkimustoiminnan suorituskyvyn johtamista varten. Työssä pohdittiin myös mittareiden merkitystä ja roolia kyseisen organisaation tutkimustoiminnan ohjaamisessa ja motivoinnissa.
Liiketaloustieteessä käytettyjä tutkimusotteita.
Liiketaloustieteessä yleisesti käytettyjä tutkimusotteita on tyypitelty ja luokiteltu eri tavoin. Neilimo ja Näsi ovat jakaneet tutkimusotteet käsiteanalyyttiseen, nomoteettiseen, päätöksentekometodologiseen ja toiminta-analyyttiseen tutkimusotteeseen (Olkkonen 1994, s.60-61). Kasanen, Lukka ja Siitonen (Olkkonen 1994, s.75) ovat määritelleet edellä mainittujen lisäksi konstruktiivisen tutkimusotteen yhdeksi liiketaloustieteen tutkimusotteeksi.
Käsiteanalyyttisen tutkimusotteen tarkoitus on käsitejärjestelmän konstruointi ja taustana sille on joko aiempi käsiteanalyyttinen tutkimus tai empiirinen tutkimus (Olkkonen 1994, s.61). Käsiteanalyyttisen tutkimusotteen metodina on ajattelun metodi ja sen koettelu on lähinnä argumentointia.
Toiminta-analyyttinen tutkimusote.
Toiminta-analyyttiselle tutkimusotteella lähestytään Olkkosen (1994, s.72-74) mukaan tyypillisesti organisaation sisäiseen toimintaan liittyviä, vaikeasti strukturoitavissa olevia ongelmia. Tutkimusotteelle ovat keskeisiä kohteen ja tutkijan tiivis liityntä ja tutkijan ymmärrykseen perustuvat tulkinnat. Ongelma on tyypillisesti holistinen ja se on vaikea jakaa osaongelmiksi. Toiminta-analyyttisessa tutkimusotteessa tutkimuskohdetta tarkastellaan syvällisesti sisältä päin ja tavallisesti henkilöstön kanssa käytävien keskusteluprosessien avulla. Lisäksi saatetaan käyttää sisäistä, tarkastelua ohjaavaa tai selittävää ”kovaa” faktaa. Menetelmään liittyy vain vähän metodologisia normeja ja ohjeita. Tutkimustulosten verifioinnin ongelma on toiminta-analyyttisellä tutkimusotteella ilmeinen ja tulos osoittaa kelpoisuutensa käytännössä siten, että se omaksutaan.
Konstruktiivinen tutkimusote.
Konstruktiivinen tutkimusote on tavoitteiltaan selvästi normatiivista ja lähtökohdiltaan johtamiseen liittyvien ongelmanratkaisumenetelmien kehittämistä (Olkkonen 1994, s.76). Konstruktiivisessa tutkimusotteessa luovuus ja innovatiivisuus ovat ongelmanratkaisumenetelmän konstruoinnin lähteinä ja sen heuristisuus ilmenee ratkaisun askeleittain tapahtuvana kehittämisenä ja koetteluna.
Konstruktiivisella ja toiminta-analyyttisella tutkimusotteella on paljon yhteistä, sillä molemmilla on empirian kautta kiinteä kytkentä käytäntöön. Casen käyttö on tyypillistä kummallekin.
Toiminta-analyyttinen tutkimusote suuntaa kuitenkin useimmiten tavoitteensa ensisijaisesti ilmiön ymmärtämiseen ja mahdollisesti teorian kehittämiseen, kun sen sijaan konstruktiivinen ote lähtee ratkaistavasta ongelmasta ja pyrkii sen ratkaisumenetelmän kehittämiseen. Konstruktiivisella tutkimusotteella on selvästi soveltavan suunnittelutieteen piirteet ja sen tieteenkriteerinä on siten tuloksen hyödyllisyyden osoittaminen (ibid.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti