Kohta sen SAAB ilmaiseksi

Minun eka ikinä työsuhdeautoksi valikoitui 1970-luvulla vapaakytkennällä varustettu Saab 96, jossa uutuutena mekaaninen silmien pesulaite ja muita turvallisuuserikoisuuksia. Sen jälkeen ajoin Audilla, Taunuksella, Volvolla, Wolkswagen Passatilla, Alfa Romeolla, Mersulla ja nyt on Fiat + Toyota. Monenlaista autoa on ollut ahterin alla, kertyneitä kilometrejä en ole koskaan ynnännyt yhteen. Eniten työajoa kertyi 1990-luvulla, kun leipä oli palasina ympäri Eurooppaa ja ajelimme edestakaisin useita kertoja vuosittain isolla porukalla Ranskan ja Suomen väliä.

Mutta varsinaisena asiani keskittyy Saabin kohtaloon. Pari kiinalaisukkelia lupasi ostaa firman pois kuleksimasta parilla miljardilla eurolla, mutta herroilta löytyi pankkitileiltä vain tarvittava määrä yuaneita.

GM ei hyväksynyt kauppoja. Nyt Saabin kohtalona on jälleen konkurssi. Symboliarvoa on kuitenkin sillä, että 1990-luvun tärkeitä brändejä siirretään hehtokaupalla talikoiden ns. länsimaista Kiinaan. Volvo siirtyi Kiinaan vaivattomasti.

Täällä elintasomme on noussut niin korkeaksi, ettei kohta ole varaa ylläpitää minkäänlaista liiketoimintaa.

Kohta aasialaiset ostavat meiltä rapakuntoisen hyvinvointivaltionkin. Tulevaisuuden eläkeläiset siirtyvät ilmeisesti Trollhättanin tuotantolinjoilta suomalaisille kivilouhoksille töihin.

Niitä päivä odotellessa – hyvää isänpäivää saabisteille ja menneisyyden vangeille!