Totta kai olen huolissani 24-vuotiaan Viivi Pumppasen työtaakasta. Espanjassa 50 prosenttia alle 25-vuotiaista on työtä vailla ja ne jotka pääsevät jotain tekemään, saavat viisisataa euroa kuukaudessa.
Pumppasella töitä on likaa! Tasan eivät mene onnen lahjat rajattomassa Euroopassa.
Raha liikkuu vaivattomasti konkurssipesästä toiseen, mutta työpaikkoja on kymmeniä vuosia viety vain halpatyömaiden hikipajoihin.
Espanjasta tultuani olen tietenkin kantanut huolta valtionvarainministeri Urpilaiskankin työtaakasta. Budjetin kasaaminen tuottaa blondi-ministerille suuria vaikeuksia ja mustien aukkojen laastarointiin Suomi joutuu ottamaan 6,6 miljardia euroa lisää velkaa; velkaa velan päälle.
Viivi Pumppasen suorasukaisuudesta pidän. Muistan viimeiseen hengenvetoon hänen “tissit tiskiin” televisio-haastattelusta.
Jutta Urpilaisen verkkosukkakuvat ovat mielessäni joka ilta enne maatapanoa. Tutkin suurennuslasilla iltapäivälehtien etusivut ja pidän peukkua pystyssä aina, kun Viivi on tapetilla.
Turkulainen kirjoittajan Minttu Vettenperän tarina “Enkeli-Elisasta” on erityisen kiinnostava, vaikka en ole lukenut edes poliisin kuulustelupöytäkirjoja. Enkeleitä, onko heitä? Tietenkin, ilman suojelusenkeleitä, olisin monta kertaa tipahtanut sillalta alla virtaavaan “Troubled Water” –virtaan.
Viimeisenä huolenaiheenani on Vuokattiin tuleva Angry Birds –teemapuisto. Miksi sellainen rakennetaan tyhjään teollisuushalliin ja teollisuusalueelle, joka tuskin vetää vertojaan Disneylandille tai muille kuttaperkkapuistoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti