Blogin ei tarvitse olla journalismia, vaikka kansalaisjournalismista puhutaankin blogien yhteydessä. Blogien alkumuotona on päiväkirja: tänne voi merkitä havaintoja, oivalluksia ja hetken tajunnanvirtaa.
“Digitaalinen tarinankerronta” tarjoaa lisää vapauksia. Se mahdollistaa sähköisten esseiden, kuvaelmien ja jatkokertomusten tekemisen.
Raportoivalta blogilta voinee vaatia tarkkuutta ja totuuden heijastamista. Mutta maailmanluokan journalistit ovat kautta historian kirjoittaneet muunneltua totuutta artikkeleidensa sisällön elävöittämiseksi. Ryszard Kapuscinksi ja Ernest Hemingway latelivat juttuihin omiaan, valehtelivat, tiivistivät, kaunistelivat ja värittivät.
Tarkastelin vanhoja blogikirjoituksiani ja ovathan ne rakenteeltaan ja sisällöltään riehakkaan epätasaisia. Kerronnan kohteeksi valikoitui alussa melkein mikä tahansa. Parhaat jutut löytyvät “sieltä kaukaa”, josta tiesin vähän tai ei mitään. Parin viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt lähestyä paikallista, lähialueita ja tuttuja juttuja.
Ensimmäinen blogini “Wiirilä Werkossa Wiikottain” syntyi 1997, jolloin en tiennyt blogeista mitään, mutta latelin laveasti juttuja Viirilästä, kotikylästäni. Joskus julkaisen nuo Viirilän jutut uudelleen. Poistin ne verkosta vuosia sitten, kun en tajunnut niiden historiallista merkitystä.
- Olen nykyään ajoittain huolellisempi
- Kiinnitän enemmän huomiota tekstinhuoltoon
- Kuvakerronnan idea alkoi Visualradio ja Cuvia blogeista
- Wiirilä Werkossa Wiikottain oli kuvakerrontaa alusta loppuun
Alussa kirjoin nimenomaan itselleni. Olin väljästi uskollinen päiväkirjaidealle. Halusin ensin laittaa muistiin asioita, jotka tuntuivat kivoilta tai ajankohtaisilta kirjoitushetkellä. Kanava-ajattelua olen kehitellyt vuodesta 2008 ja ajatus tarkkarajaisista kanavista elää edelleen.
Olen muuttanut blogieni nimiä, teemoja ja otsikkokuvia useita kertoja; yrittänyt parantaa työnjakoa. Kielisekamelska on vähentynyt, mutta moni ihmettelee yhä, mikä on näiden tarinoiden tarkoitus.
Pitäisikö heittäytyä taiteilijaksi?
Silloin kukaan ei pääsisi sanomaan, että fuskaan tai väritän totuutta kirjoittaessani. Blogeja voisi arvostella sisällön kiinnostavuuden, hyvyyden tai huonouden mittareilla. Nobelisti Ernest Hemingway aloitti uransa sotakirjeenvaihtajana. Ernestin raportit eivät aina olleet virheettömiä. Kaukana olevan toimittajan kirjoituksia on vaikea tarkistaa ja ennen Internetiä se oli lähes mahdotonta.
Millaisiin virheisiin journalisti ja blogaaja voi syyllistyä?
- yksityiskohtien kuvaus voi jäädä puutteelliseksi, vaikka blogeissa ei ole tilaongelmaa
- tärkeitä yksityiskohtia ei raportoida ollenkaan
- tarinan terävöittäminen heikentää usein totuusarvoa
- draamaa etsitään sieltä, missä mitään ihmeellistä ei löydy
- kertojaäänten yhdistäminen johtaa lausuntojen kirjaamisen epätarkkuuteen
- tarinoiden tasoittaminen ja stilisointi ovat osa journalistista prosessia, mutta tyyli ei saisi peittää totuutta
