Palveleva Luova Talous
Jatkan vuoropuhelua ‘Eagles Fly High’ kanssa. hakki47 arvailee Suomelle huonompia aikoja, mikäli emme pääse kuin koira Sorsan kuuluisasta veräjästä. Suomessa on tapana kieltää ulkopuolelta tulevia uhkia. Lintukodossa kaikki on hyvin, vaikka Amerikassa pankit ovat pinteessä, rakentaminen sakkaa, kuluttajat hylkäävät “moolit”, hypermarketit ja ostosparatiisit eivät vedä maksavia asiakkaita entiseen tapaan. Meillä vielä suunnitellaan uusia ideaparkkeja. Jatkan paradoksaalisesti tästä aiheesta.
Eagle = Kotka. Poikkesimme siellä alkuviikosta. Kehun välillä näitä Etelä-Suomen syrjäseutuja. Kotkan muutos teollisuuskaupungista ja vientisatamasta palvelukeskukseksi on edennyt suunnitelmallisesti. Kotkan keskustaan rakennettu Pasaati Kauppakeskus, jonka liitännäisenä on Kotkan torin alle rakennettu parkkihalli, on myönteinen poikkeus taantuvien kaupunkikeskusten henkiin herättämisyritysten joukossa. Vastaavia yritelmiä on Kouvolassa, Porvoossa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Jostain syystä pidän Kotkan integroidusta kokonaisuudesta.
Toinen maininnan arvoinen kotkalaissaavutus on Sapokanlahti. Sapokan Vesipuiston liettyneen, osittain umpeen kasvaneen ja pahoin saastuneen lahdenpoukaman parannustyöt aloitettiin vuonna 1990, kaupunginpuutarhurin suunnitelman pohjalta. Parannustöiden kestäessä keskeneräinen puisto herätti myös eripuraisia mielipiteitä. Kaikki eivät vielä tuolloin jaksaneet uskoa parannustöiden onnistumiseen. Sapokan Vesipuisto valmistui pääosin neljä vuotta myöhemmin kaikenikäisten iloksi ja virkistykseksi. Tämän jälkeen puistoa on kehitetty edelleen.
Sapokanlahti työntyy merestä Kotkansaareen muodostaen merellisen poukaman kaupungin keskustaan. Sapokan Vesipuisto on Suomen palkituin viheralue. Ympäristörakentamisen ja valaistuksen asiantuntijaraadit ovat valinneet sen Parhaaksi Valaistuskohteeksi (1993), Vuoden Ympäristörakenteeksi (1994) ja Parhaaksi Kivityökohteeksi (1996).
Näiden kahden kehitelmän synnyttämisessä ns. luovan talouden edustajilla on ollut suuri merkitys. Arvatenkin kauppakeskuksen tekemisessä on arkkitehteja, yrittäjiä ja kaupungin suunnittelijoita. Poliitikoillakin on ollut sormensa pelissä. Kehitystyö on ollut pitkäjänteistä. Sapokanlahden suunnittelijoista mainittakoon Kotkan kaupunginpuutarhuri. Virkamiehetkin voivat olla luovia. Googlaamalla löydätte asiasta lisätietoja.
- ENTÄ LOVIISA?
Loviisan seudusta yritetään kuntaliitosten avulla uutta alle 20 000 asukkaan tynkäkuntaa. Pienen, idyllisen, hiljaisen, uinuvan ja tulevaisuusvisionsa menettäneen kaupungin suurin tapaus on kymmenien vuosien takaa, jolloin Suomeen rakennettiin ensimmäinen ydinvoimala. Sen jälkeen täällä ei ole suuremmin säteillyt. Yhteistyötä ei synny kirveelläkään. Haramme vastaan, yhteistyölle EI, ei, ei ja ingalunda. Mikään ei muuttua saa. Jotkut odottavat drottning Lovisan paluuta, kuin Kemijärvellä Kekkosta.
Paikalliset kauppiaamme surkuttelevat, kun kaupunkilaiset pakkaavat viikonloppuina vaimonsa, anoppinsa ja lapsensa tila-autoihinsa ja kaahaavat valtatie seiskaa pitkin Itäkeskukseen, Helsinkiin tai muihin ostoskeskuksiin ostoksille. Yrittäjät osoittavat syyttävällä sormella kuluttajia, joiden kotiseuturakkaus rakoilee. Ymmärrän heitä, suurten puristuksessa pienet kauppiaamme myyvät vähemmän ja usein kalliimmilla hinnoilla.
Ongelman ydin on kuitenkin pienten keskusten heikossa palvelutuotannossa, valikoiman niukkuudessa ja infrastruktuurin vanhanaikaisuudessa. Palvelujen kehittäminen vaatii strategista ajattelua, visiointikykyä ja johtajuutta. Suurten muutosten tekeminen edellyttää yhteistyötä. Kotkalaisten tavoin on revittävä raja-aitoja ja väliseiniä. Muutosprosessit vaativat aikaa, rahaa ja poliittistakin valveutuneisuutta.
Ydinmaaseudun elävänä pitäminen näivettyy, kapeutuu Leader ja muissa hankkeissa vanhojen nuorisoseuratalojen ja paikallisten uimarantojen korjaamiseen. Monet TE-keskusten rahoittamat hyvää tarkoittavat hankkeet keskittyvät niin pieniin asioihin, ettei tuloksia näe edes suurennuslasilla.
Luovan talouden osaajilla riittäisi suurempiakin tehtäviä Suomessa. Pelkästään Itä-Uudenmaan palvelurakenteen ja luovan liiketoiminnan remontoinnissa olisi töitä vuosikymmeniksi.
Tarvitsemme maahamme myönteisen rakennemuutoksen. Tekemistä on tarjolla, eikä alkuun pääseminen vaadi talvi- saati jatkosotaa. Meidän on vain herättävä Ruususen unestamme ja käytävä tarmolla vanhentuneiden rakenteiden kimppuun.
Sellutehdasta tai sahaa ei enää tule joka niemeen tai notkelman, mutta voimmehan UPM:n tavoin innovoida koivuvanerista sovelluksia tuulivoimaloiden siipiin.
Meidän on uudelleen luotava tämä maa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti