“Suomi elää metsästä… Suomi elää viennistä…”, sen me tiedämme, mutta ymmärrämmekö vieläkään, miten merkitykselliseen rooliin palvelut ovat nousseet? Epäilen.
Ajattelumme keskiössä on edelleen, ettei Suomi pärjää toisten paitoja pesemällä. Minäkin uskoin pitkään tuohon mantraan. Miksi romujen valmistaminen olisi piikomista hienompaa?
Yleensä väitteiden esittäjät ovat olleet valtakuntamme näkyvimmät teollisuusmiehet, jotka väitteittensä tueksi ovat rahdanneet konkreettista tekemistä ulkomaisiin hikipajoihin rätin rättiä pestäväksi jättämättä.
Digitaltoudessa palvelujen vienti on yhtä helppoa kuin muikkujen paistaminen meidän isolla muuripohjapannulla.
Suomi tarvitsee teknologiaosaamisen jatkeeksi sovellusosaamista ja sovellukset eivät skulaa ilman palveluja. Miksei tehdä niillä rahaa, jos olemme niin “osaavia”?
KUVA: Helge V. Keitel, Sotkamo, Finland (2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti