Rakennamme uuden ydinvoimalan

Vakuutamme julkisesti, että uusi ydinvoimala nousee sikäli mikäli rahoitus järjestyy ja E.On ja E.Off tilalle saadaan joku muu toimija, jolla on rahaa, viehätysvoimaa ja vaikutusvaltaa.

Fennovoiman toimitusjohtajan vaihtuminen ei ennakoi hankkeen kaatumista: Suomi on sitoutunut ydinvoimaan tästä ikuisuuteen.

Uusien hankkeiden kannattavuudesta emme halua keskustella julkisuudessa, koska numerot vahvistaisivat kansalaisten uskoa ydinvoimattomuuteen.

Saksassa käytettävät Excel-taulukkolaskelmat eivät anna oikeaa lopputulosta Suomessa.

Ydinvoiman rakentaminen tulee mielestämme jatkossa entistä halvemmaksi, vaikka täyttä varmuutta ei ole laitosten valmistumisesta määräajassa… tai ylipäätään koskaan.

Rakentamisvaiheessa käytämme ulkomaalaista työvoimaa suomalaisen työn edistämiseksi muilla aloilla markkinoilla.

Suomi eli aikoinaan metsästä ja Nokiasta ja nyt on ydinvoiman vuoro: meillä on erittäin paljon alan osaamista, josta poikkeuksellisen harvalla ihmisellä on riittävästi tietoa.

Eläköön ydinvoima ja laitosten jätteet i “hundra tusende år” = 100 000 vuotta!

Disclaimer: kirjoittaja on ydinvoiman kannattaja, jonka heikot signaalit rekisteröi “kissan viikset”.

Facebook ei ole Jumalan keksintö

Facebook ei ole maanpäällisen Jumalan keksintö, eikä Silikonilaaksossa tehdä vieläkään joka sään kestäviä tissejä. Sokerivuoren (Zuckerberg) osakkeen hinta tipahti 14 % prosenttia ja lopputuloksena on merkittävä arvon alennus tavoitehintaan nähden.

Henkilökohtaiselle taloudelleni 14 % arvonalennus ei tiedä totaalista katastrofia, mutta Facebookin mahalasku ennustaa mielestäni Web 2.0 ja Sosiaalisen Median marssia viimeiselle rannalle. Facebook-antimiljardeissa mitattuna kassani olisi nyt pahasti miinuksella. Onnekseni elämäni ei tiukasti kiinni reaalitaloudessa, mikä toisaalta potuttaa valtavasti, koska MOP = millionaires on paper olisi upeaa suhteutettuna naapureihin, sukulaisiin ja vihamiehiin (joita ilmeisesti on kohtuuttoman vähän tässä vaiheessa).

Uusilla trendeillä on elinaikansa ja seuraavana listausvuorossa on ilmeisesti “Angry Bird” eli Rovio, mutta jos se ei ratkaise maailmantalouden, Kreikan, Espanjan, EU:n, Kiinan, Amerikan ja Intian kansantalouden ongelmia, vaivumme sinne missä ydinvoimaloiden ytimet ovat sit’ kun automaatio pettää ja valvontahuoneen henkilökunnan huomio keskittyy sauvojen viilentämiseen ja verkkopornoon. Pitäkää varanne, kohta posahtaa!

Onneksi Suomi pelastuu, kun kaivosteollisuuden päästöt saavuttavat täysmittaisen valuman ja kaikki kuvitteelliset ydinvoimalat saadaan tuottamaan sähköä. Suomi on valittu viimeiseksi rannaksi: kun kaikki muu menee päin persettä, on Nokialla mahdollisuus nousuun.

Upeaa ja samalla myös uskomatonta!

Olkiluodosta ei tule toista Fukushimaa

Olkiluoto 3 ydinvoimalatyömaalla on työskennellyt parhaimmillaan 4 500 ihmistä yli 60 maasta. Laitoksen asennukset ja testaukset ovat nyt meneillään. Lisäksi simulaattoria testataan.

Johtavan asiantuntijan mukaan laitosyksikkö pysyy kasassa, vaikka kupoliin törmäisi suurikokoinen lentokone. Ydinjätteen loppusijoitus on vain onneton sivujuoni kaiken muun häslingin rinnalla?

Olkiluoto 3 rakentaminen alkoi vuonna 2004. Se on Suomen kaikkien aikojen suurin työmaa. Ranskalaisen Arevan urakoima, kolme miljardia euroa avaimet käteen maksava  laitos valmistunee nykytietojen valossa vasta 2014. Lopullinen hinta nouse kuitenkin reilusti yli alkuperäisen tarjouksen.

Hitaasti hyvää tulee, vaikka uutta projektia pukkaa. Olkiluoto 4 on jo menossa kohti suunnittelu- ja kilpailuvaihetta. Nelosen rakentamislupahakemus on tarkoitus jättää maan nykyisen hallituksen aikana. Sekin on kokoluokaltaan 1600 MW.

Ykkösestä ja kakkosesta irtoaa tehoja 880 MW per laitos, mutta uusin kolmonen, jonka piti käynnistyä vuonna 2009, pukkaa valtakunnan verkkoon 1 600 megawattia. Jos Olkiluoto kolmosen reaktori sulaa, se valuu sitä varten rakennettuun osaan – eli ikään kuin kahvikupin alle olisi laitettu teevati, joka estää Kiina-ilmiön. Fukushiman toistoa Suomessa ei tarvitse pelätä.

Ranskassa kohistiin puolalaisista putkimiehistä

Suomalaisen Olkiluoto III ydinvoimalan valmistuminen saattaa viivästyä puolalaisten sähkömiesten potkujen takia. AY-liike uhkaa puolalaisen alihankkijan “työvoimavähennystä”  voimalaitostyömaata 2.12.2011 alkavalla saarrolla.

“Liittojen mukaan Elektrobudowa SA on  irtisanonut 31 sähköasentajaa, joista valtaosa on Sähköliiton jäseniä”, kertoo Kauppalehti.

Yleisradion mukaan puolalaisyritys on kiistänyt TVO:lle sähköliiton väitteet. Yrityksen mukaan irtisanottuja on alle kymmenen, eikä liiton jäsenyydellä ole ollut vaikutusta.

Saksassa töitä riittää vuosiksi eteenpäin, kun vanhoja ydinvoimaloita poimitaan pois verkoista. Suomessa suurimmaksi ongelmaksi noussee uusien laitosten kytkeminen valtakunnanverkkoon.

Olkiluoto kolmosen valmistumisesta on ollut tuskainen taival: viivästymisen yhtenä syynä lienee monikulttuurisuus. Työntekijöitä tulee joka puolelta Eurooppaa. Porukoilla ei ole yhtenäistä kieltä ja mieltä. Tärkeintä on, että kallis laitos rakennetaan mahdollisimman halvalla hinnalla.

Miten moneen valuvikaan Olkiluodossa päädytään? Kuinka solmussa ovat  jäähdytysputket? Mitä tapahtuu, kun sähköt laitetaan joskus päälle ja sauvat siirretään “uraani halkeaa” asemiin? 

Tässä yhteydessä ei ole puhuttu valevalmistajasta. Areva kyhää Suomeen prototyyppiä ja pätevöityy vähitellen voidakseen toimittaa kokemusta viisaampana samanlaisia häkkyröitä väkirikkaampiin maihin – muun muassa Kiinaan.

Ydinvoimalan varjosta veistetty muistio

Saksa päätti luopua ydinvoimasta 2020 mennessä. Meillä ei saada siihen mennessä valmiiksi uusimpia. Muistan, kun Loviisan ydinvoimalan rakentaminen käynnistyi 60-luvulla ja moni ruotsinpyhtääläinen naapurinmies lähti ytimelle töihin paremman leivän perään.

Palkat olivat paremmat kuin Strömforsin sähkötarvike- ja muovitehtaalla tai Valkon satamassa. Venäläisiä ihmeteltiin, kun kävivät kimpassa ja valvotusti ostoksilla Loviisassa.

Neukkurakentajille oli mantereen puolella suljettu työmaaleiri, parakkikylä, jota vieläkin käytetään revisioiden yhteydessä. Samanlaisen leirin muistan Brasilian Aracruzin sellutehtaalla; aseistautuneet vartijat pitivät huolen siitä, että köyhät metsurit ja rakennusmiehet eivät lähteneet leiriltä länsimaista tulleiden huippupalkkaisten luksuselämää pilaamaan.

Ydinvoiman rakentaminen toi taloudellista hyvinvointia myös ruotsinpyhtääläisille. Hästholmen saari http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4s... oli alunperin Ruotsinpyhtään aluetta, mutta se "pakko-liitettiin" Loviisaan, jotta kuningatarkaupungin uinuminen olisi saatu loppumaan.

Mutta pitipä minun vielä kertoa, että rakennustöiden hyvät palkat ja venäläisten tuoma halpa viina vaikutti myös rakentajien sosiaaliseen elämään. Rakentamisen lieveilmiöiden myös jokunen nainen ajautui kaidalta polulta turmion tielle.

Oman ikäkauteni nuorista osa sai ikuisen vammaan ydinlaitoksen rakentamisesta: jotkut päätyivät “Shellin mäelle” puliveivareiksi, jossa nykyään on kaatopaikka. Osa lähti hyvien tienestien jälkeen paremman leivän perään Ruotsiin. Rakentamisen jälkimainingit heikensivät Loviisan seutua henkisesti. Ei se ole toipunut “Y-lannoitteesta” vieläkään.

Rikkauksista rääsyihin toteutui: vähemmän viinaa kitanneet rakensivat muita komeampia omakotitaloja ja hankkivat länsiautoja mossejen sijasta. Minä olin tuohon aikaan Helsingissä pänttäämässä sähkö- ja voimalaitostekniikkaa.

Kirjoitin vuonna 1968 ydinvoimamyönteisen esseen. Se on arkistossani tallessa Viirilässä, mutta ulkomuististakin tulee mieleen, että nyt olen vanhempi, en viisaampi, mutta ydinvoima kriittisempi. Vaihtoehtoa minulla ei ole tarjolla: energian säästämistä suosittelen yleisellä tasolla, mutta en taida pystyä siihen itsekään. Siksi en osoittele sormellani teitä muita energiantuhlareita. Citymaasturinkin ostaisin, jos olisi pakko ajaa paljon.

Veljeni muutti 1970-luvulla Lappeenrantaan ja sikäläisellä torilla myytiin atomipiirakoita. Ruotsinpyhtään mailla kulki "atomilinja", josta haimme Otto-isän kanssa joulukuusen. Marjatkin kasvoivat hyvin suurjännitelinjojen alla. Hästaholmanin atomisaarelle johtava tie alkaa Saaristotienä ja loppukilometrit ovat “Atomitietä”.

Loviisalaisilla on kaksijakoinen suhtautuminen ydinvoimaan: verotulot kelpaavat, mutta hurriväestö katselee atomipannuja nenänvartta pitkin. Loviisa haluaisi olla kultturelli matkailu- ja pienyrityskaupunki. Itä-Uudenmaan koulutustaso on matala, kun teollisuutta ei kielipoliittisista syistä haluttu alueelle. Koulupaikat ovat kaukana muualla. Etenkin maaseudulta oli liian pitkä matka Hesaan ja kouluihin. Liian monen koulu päättyi rippikouluun. Kymijoen varrella asuvista tehtiin sentään uimakoulussa uimamaistereita.

Ydinvoimalla ei Loviisassa ylpeillä, harva sitä pelkää, mutta ei siihen kovin suurella hellyydelläkään suhtauduta. Loviisan kohtalo olisi varmuudella ollut toinen ilman ydinvoimaa: sen takia ei tarvinnut ponnistella aidosti vaihtoehtoisten verotulojen ja työpaikkojen puolesta.

Sanotaan, että Loviisa nukkuu Ruususen unta vieläkin. Ydinvoima voi tarkoittaa kuoliniskua muulle toiminnalle. Vertaus Nokiaan tulee mieleen: kaikki muu tuntui Nokian suuruuden kaudella rääpälemäisen mitättömältä. Fortumin kaltaista veronmaksumoottoria Loviisaan ei ikinä tule. Nyt tiedämme, ettei Nokiastakaan tullut kestävyysvajeen kesyttäjää ja jatkuvaa yhteisöveron Sampoa.

PS: Täältä löytyy ottamiani ydinvoimalakuvia. http://kknet.1g.fi/kuvat/ydin/ Teollisuus- ja elinkeinopoliittisesti Loviisa on kärsinyt a) ydinvoimamaineesta ja b) ruotsinkielisten kielteisestä asenteesta "suomettumista levittävää teollisuutta kohtaan". Samasta syystä koko ruotsinkielinen rannikko on täynnä taantuvia puutaloidyllejä. Periaatteessa RKP on vastustettu kaikkea muutosta ja siksi halutaan, että Hästholmenkin on Loviisan takapihalla; piilossa.

Tokiossa hanavesi säteilee – LAPSILTA KIELLETTY!

Fukushiman ydinvoimala-alueelle vedetään luomusähköä, että reaktoreiden jäähdyttämiseen saataisiin hanavettä. Varadieselit eivät toimi, meriveden pommittaminen helikoptereista ei ole onnistunut.

Häiriötekijänä on kohonnut säteilytaso voimaloiden läheisyydessä; kohta töitä voi tehdä säteilevän meriveden valossa.

Ongelmat eivät enää rajoitu Fukushimaan. Tokion vesijohtovedestä on mitattu kohonneita arvoja. Hanaveden juominen on K-18 kamaa – LAPSILTA KIELLETTY.

Median huomio on siirtynyt Japanin katastrofista ja ydinvoimaloiden poksahteluista Libyaan. Muammar Gaddafi ei anna periksi. Yhdistyneet länsivallat kisailevat siitä, miten voisi välttyä operaation johtamisesta. Suomen Nato-sertifioidut koneet eivät presidentin tai hallituksen mielestä ole lähtövalmiudessa. 

Japanin ydinkatastrofi loppurysäystä vaille valmis

Fukushimassa yhden reaktorin tilanne on vakiintumassa. Nelosyksikön jäähdyttäminen tuottaa vaikeuksia kohonneiden säteilyarvojen takia. Kolmosreaktorin päälle ämpäröidään vettä helikopterista. Rouva Tarja Halosen mukaan ydinvoima on väliaikainen ratkaisu ja Suomenkin tulee välivaiheen jälkeen siirtyä vihreään teknologiaan.

Mitähän se on? Biohajoavat vaipat eivät sitä ole. Todennäköisesti nämä kaasuräjähdyksistä hajoavat voimalarakennukset muuttuvat vähitellen vihreäksi teknologiaksi, yhden ajan monumenteiksi, joiden lähelle ei kannata mennä sieneen tai marjaan moneen vuoteen.

Aasian ja kotimaan asiantuntijat ovat vähätelleet Japanin ydinvoimaloiden ongelmia. Ratkaisuksi tarjotaan “tuulen suuntaa”.  Pitäisikö reaktoreiden läheisyyteen rakentaa tuulivoimaloita, jotka vispaisivat pyhää savua rannikolta merelle?

Suomeen tulee kolme uutta ydinvoimalaa. Saksalaiset eivät ole yhtä kylmäpäisiä. Ennen 1980-lukua valmistuneet reaktorit suljetaan kolmeksi kuukaudeksi; systeemit tutkitaan ja jatkosta päätetään riski- ja arvoanalyysin jälkeen.

Japanin ydinvoimalat ovat muuttuneet luomureaktoreiksi, jotka ohjaavat itse itseään: atomi halkeaa ilman valvontahuoneita ja ohjausjärjestelmiä, varavoimadieseleitä ei tarvita, pumppurahatkin voi säästää mainontaan ja suhdetoimintaan.

Japanin ydinvoimatilanne ei naurata

Japanin yhdeksän Richterin maanjärjestyksen, sitä seuranneen tsunamin ja Fukushiman ydinvoimaloiden kohtalonhetket pakottavat miettimään energiatuotannon vaihtoehtoja uudelta pohjalta.

Eilen Suomen korkeimman ydinvoima-asiantuntemuksen edustaja Stukesista toivoi, että tuuli puhaltaisi merelle päin, että ydinpilvet eivät rantautuisi suurkaupunkien ylle.

Tokioon on ilmateitse matkaa reilu 200 kilometriä ja siellä asuu 30 miljoonaa ihmistä. Fukushiman ylikuumentuneiden reaktoreiden tilanteesta viranomaiset tiedottavat niukasti. Ihmiset eivät luota hallituksen sönkötyksiin: uskottavin tieto löytyy kansalaisten mielestä Internetistä, Twitteristä ja Facebookista.

Ydinvoimalat ovat perin turvallisia kapistuksia, jollei jäähdytys mene nalkkiin tai varajärjestelmät brakaa. Japanissa ehkä parhaillaan harjoitellaan kuumeisissa olosuhteissa Kiina-ilmiötä useissakin voimaloissa, ennen kuin tsunamin jälkimainingit ovat ohi.

Seuraan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, miten miellä energia-alan kommentaattorit astuvat ulos kaapeistaan selittämään, että meillä joditabletit eivät ole tarpeen.

Loviisasta on vain sata kilometriä Helsinkiin. Toivottavasti tuuli puhaltaa toiseen suuntaan, jos jotain sattuu suomalaisessa seniori-ydinvoimalassa.  Meille todistetaan, että suomalaiset varajärjestelmät ovat moninkertaiset Japaniin verrattuna. Tarvitsemme uusia referenssikohteita maailmalta. Mihin viittaamme, kun Loviisa kolmosen rakentamisehdotus viedään eduskuntaan?

Venäjä, Ukraina, Latvia, Kiina, USA…?

Japania on pidetty ydinvoiman mallimaan. Varmaan moni asiantuntija on vedonnut japanilaisten laatuosaamiseen ja peukuttanut ydinvoiman rauhanomaisen rakentamisen puolesta. Olkiluodon kolmosta ei saada valmiiksi kirveelläkään ja Stukesin asiantuntija vakuutti, että uusimmat ydinvoimalamme ovat erityisen terroristi-iskukuumennettuja. Niissä ei pitäisi olla senkään uhkakuvan mukaan pienintäkään huolen häivää.