Juoruja Loviisasta

Loviisassa on kahdenlaisia yrityksiä: Fortum ja kaikenlaisia pieniä pakertajia. Fortum pyörittää Loviisassa kahta ydinvoimalaa ja havittelee tänne kolmatta.

Kaikki muut ovat pieniä tai keskisuuria. Mitä uutta syntyy näin pienellä paikkakunnalla?

Asia kiinnostaa minua ja lähden tutkimaan aihetta systemaattisesti tästä päivästä alkaen. Idean “juorujen kirjoittamisesta” sain eilen Espoossa Tivit-seminaarissa, jossa aihetta käsiteltiin valtakunnallisesti Piksun näkökulmasta.

Minä harjoittelen "talous- ja yritysjuorujen kirjoittamista” Loviisan seudulla. Saas nähdä, saanko tästä irti mitään merkittävää.

1. Venäläiset asiakkaina
2. Uudet tuotteet
3. Perinteiset palvelut
4. Rakentaminen
5. Hukkaputki Helsinkiin
6. Putkimiesten työllisyystilanne
7. Puuveneet
8. Projektitapahtumat
9. Uudet yritykset
10. Hyvinvointi
11. Pahoinvointi

Mistä maailmalla puhutaan?

Otan tänään vauhtia Jaikusta kirjoitukseeni. Teemu Leinonen, seminaari A, huone 22-24: Sosiaalinen media Piilaaksossa.

Ville Venalainen rapoaa tilaisuudesta: Mistä Piilaaksossa puhutaan: Sosiaalinen media, wikit, blogi, Second Life, Facebook, avoimet sisällöt, koulutusjärjestelmän kriisi, ympäristö jne. Samat teemat kuin meillä suomessa. Ajattelussa lähestytään koko ajan globaalia. Asiat tehdään koko ajan koko maailmalle. Miksi me palvellaan vain suomalaisia jos toimimme globaalissa verkossa?

Kysyt @villevenalainen, "Miksi me palvellaan vain suomalaisia jos toimimme globaalissa verkossa?"

Verkko on avoin. Kaikki riippuu siitä, millaisiin porukoihin kytkeydymme. Valinnan varaa on, välineet on, tulos riippuu valinnoista ja toiminnasta.

Ehkä kulttuuriset siteet ja jossain määrin kieli rajoittaa. Twitterissä näen, että anglosaksisten ryhmien muodostumisessa on samoja piirteitä kuin näissä meidän kansallisissa verkoissa. Samat naamat (Facebook, Twitter) vaeltavat sovelluksesta ja seminaarista toiseen.

Opetus ja media ovat yllättävän vahvasti esillä Suomessa. USA:ssa kaiken takana on bisnes, joka on puettu sosiaalisen median kaapuun. Meillä valtaosa bisneksestä on sosiaalisen mediakuilun toisella puolella. Kännyköitä myydään sähköpostien vastaanottamiseen. Jaikuja on edelleen kummajainen, joka kuluttaa aikaansa "väärien juttujen parissa" (minä ja muutama muu).

Seminaareista raportoidaan ajantasaisesti Jaikussa

Kari A. Hintikka kirjoittaa Hesarissa tiistaina 4.3.2008 "Mikrokanavat kertovat koko ajan, missä mennään" artikkelissaan "Verkossa jaikuvat pikasyötteet".

Osallistun viikon kuluttua lauantaina 15.3.2008 Pikkupääsiäinen tapahtumaan, jossa tarkoituksenani on raportoidaan ajantasaisesti tapahtuman kulkua. Kirjoitan, otan kuvia, ja äänitän podcasteja. Julkaisen juttuja verkossa, sijoitan tapahtuman kuvia verkkogalleriaamme. Saatan koemielessä julkaista podcast-haastattelujakin. Katsotaan, mihin kaksi kättä ja läppäri yltävät.

"Internet ei ole enää staattisten sisältöjen arkisto tai kotisivujen kokoelma. Internet on nyt aktiivinen virta", määrittelee Hintikka.

Jatkuvan infovirran merkitys korostuu katastrofitilanteissa. Hintikka käyttä yhtenä esimerkkinä hypoteettista "Jyväskylän vesiongelmaa". Ajatelkaa, jos jaikujia ja twitteroijia olisi ollut Nokialla ajoissa ja riittävästi liikkeellä, kaupunkilaiset olisivat saaneet toisiltaan ajantasaista tietoa "huonolta haiskahtavan veden vaikutuksista".

• Jaiku kriisinhallinnassa
• Jaikumista joukko-ongelman ratkaisussa
• Jaiku logistiikan palveluksessa
• Jaiku projektinhallinnassa

Mikään viranomaiskanava tai perinteinen media ei pysty tällaiseen. Mikrokanavat osoittavat voimansa silloin, kun "jokainen on journalisti, kun joukkoviisaus jyllää".

Hintikan mukaan RSS-syöte (Rich Site Summary; Really Simple Syndication), otsikkosyöte toteuttaa Web 2.0-ajattelun kahta kulmakiveä: liikkuvuutta ja yhteisöllisyyttä. Porukkavoiman merkitys korostuu laajalle alueelle levinneen tilanteen raportoinnissa.

Kari toteaa oikein, että Jarkko Oikarisen IRC:llä on voinut tehdä vastaavaa jo 1988 alkaen. IRC on ollut hyötykäytössä nörttien piirissä pitkään; Internetin hämärästä historiasta alkaen. Hintikka mainitsee, että Jokelan ammuskelusta kertoivat ensimmäisinä irkkaajat. Itse näin ensimmäisen vihjeen tapahtumien kulusta Jaikussa ja seurasimme sen jälkeen tapahtumaa Loviisan toimistostamme henkeä pidätellen. Tiedossamme oli, että paikalla saattoi olla läheisiä, niin kuin olikin.

Syötteitä tarjoavat yhä useammat palvelut, myös sellaiset, joihin käyttäjät itse tuottavat sisältöjä. Minäkin käytän Facebookia eräänlaisena miljoonalaatikkona, jonne ohjaan syötteet blogeistani, Twitteristä, Jaikusta, Powncesta, del.ico.us jne.

Siinä sivussa ystävät ja tutut näkevät, millaisten asioiden parissa verkossa puuhastelen. Tuore informaatio valuu, virtaa, haarautuu kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Tiimissä työskentelevät eivät tarvitse löytää samoja linkkejä moneen kertaan.

Hintikan mukaan mikrokanavien ja syötteiden avulla ihminen säästää aikaa. Hän voi käyttää ajan lisäinformaation hankkimiseen. Jaikua hän kuvailee keski-ikäisten irkiksi, jossa voimme tehdä kysymyksiä toisillemme, ratkoa ongelmia tai vain keskustella ajankohtaisista asioista.

1. Avoin tutkimusparvi
2. Ideariihet
3. Ajantasaisia raportteja seminaareista
4. Tiedeviestinnän luentosarjat verkkoon

Hän mainitsee myös kollektiivisesti kirjoitettavaa Yritys 2.0 -teoksen, jonka tekijäksi ilmoittauduin ja johon minun on saatava aikaiseksi lupaamani kirjoitus virtuaalisista organisaatioista 1970 - 2010. Yritys 2.0 -teos koostetaan blogiksi.

Keskustelua näistä aiheista voi jatkaa Jaikussa, jossa mm. Kari A. Hintikka osallistuu verkkoarjen kuvaamiseen ahkerasti. Jaiku on Suomessa kehitetty ja amerikkalaiselle Googlelle myyty mikroblogi, joka Twitterin tavoin on Internetin nopeimpia ja tehokkaimpia viestintäkanavia. Mikroblogeja on muitakin. Lisäisin näiden kahden rinnalle vielä Pownce'n, jota aika ajoin käytän.

Twitterissä kohtaan amerikkalaisia ja maailmankansalaisia, Jaiku on osaltani muodostunut suomalaisten kohtaamispaikaksi. Joukossa mukana ruotsalaisia, saksalaisia, amerikkalaisia, joku Ranskasta ja Irlannista.

Verkottuminenko vanhanaikaista?

Verkottuminen ja yhdessä ideoiminen ovat parhaita tapoja uusien asioiden innovoinnissa. Tätä metodia käytetään jatkuvasti yritysmaailmassa. Oletteko varmasti samaa mieltä? Joudun päivittäin ihmettelemään näitä asioita. Keskustelemme sosiaalisen median soveltamisesta innovaatioiden kaupallistamisessa yli kansallisten rajojen.

Useimmiten asenteemme eivät suuresti poikkea muiden maitten valtavirroista, mutta sosiaalisen median globaaliset hyödyntämispyrkimykset törmäävät meillä myös kielitaidon puutteeseen. Vahva kansallinen yhtenäiskulttuuri vaikeutta myös ovien ja ikkunoiden avaamista Eurooppaan ja maailmalle.

Miten on sosiaalisen median soveltamisen laita? Moniko yritys antaa työntekjöittensä vapaasti heilua Facebookissa, Ningissä ja MySpacessa? Paraneeko tuottavuus, kun roikumme Twitterissä ja Jaikussa?

Havainnoin blogeissani heikkoja signaaleja ja muutostarpeita. Yritän ymmärtää muutokseen johtavia tai pakottavia ilmiötä. Muutostarpeiden muokkaaminen projekteiksi, joihin osallistujat sitoutuvat pitkäksi aikaa on jo paljon vaikeampi juttu.

Ei ole helppo kasata ryhmiä, jotka aidosti toimivat open innovation -hengessä. Kyräileviä tiedon pihtareita löytyy organisaatioiden kaikilta tasoilta.

Kaikki, jotka tuntevat voivansa antaa jotain mahdollisille hankkeille ovat tervetulleita mukaan. Innovation Camp-ryhmän jäsenet ovat asiantuntevia ja idearikkaita ihmisiä, joilla on vahvoja näkemyksiä vaikkapa aluekehittämisestä.

Meillä on työn alla useita Open Innovation -hankkeita. Jotkut ovat vain osittain avoimia, koska mukaan tulevat joutuvat salassa pidettävän aineiston haltioiksi.

1. Venäjä PT 1000
2. Biocity käytännössä
   
3. China - Europe Network
4. Biotouch (putsarit parkkihallien alle)
   
5. Zenior Connected Villages (K-City)
   
6. BID - business improvement district (paljon enemmän katon alle)
   

Uusia aloitta on tulossa. Innovaatioyhteistyön ydinryhmää yhdistää vahva kotiseuturakkaus omaa aluettaan tai toimialaa kohtaan. Oman alueen kehittyminen on heille sydämen asia. Tässä tulee uudelleen tämä "touch". Kehittäminen on kontaktilaji. Ilman kosketusta jutut kuolevat pystyyn ja kelottuvat.

Hankkeittemme pääkriteerinä on, että ne hyödyntävät mahdollisimman hyvin kohdealueen kehitystä ja elinkeinoelämää. Uudet ideat ja magnetisoidut keskittymät vetävät mukaan uusia yrityksiä, tutkijoita ja muita osaajia.

Olemme keskeisesti mukana luomassa bio- ja terveysteknologiaan keskittyviä innovaatioita. Suomalaiset ovat varsin idearikkaita, mutta innovaatioiden muuttaminen käytännön toiminnaksi ontuu pahasti.

Monen mielestä meiltä puuttuu kaupallistamisen taito. Ideoiden toteuttamiseksi tarvitaan toimivia yhteistyöverkostoja, kaupallista osaamista sekä rahoittajia. Toinen heikkoutemme on lisenssiosaamisen puute. Meidän pitää aina aloitta kaikki jutut alusta asti, vaikka hyödynnettäviä valmiita ratkaisuja olisi tarjolla nurkan takana.